Viikonloppu Kenain niemimaalla

Meillä oli mahtava viikonloppu Alaskan upeissa maisemissa. Mietin, että kyllästyisiköhän näihin maisemiin koskaan jos täällä asuisi vaikka useamman kymmenen vuotta.

Lähdimme perjantaina yhden aikaan ajamaan kohti  Kenain niemimaata ja siellä tarkemmin kaupunkia nimeltä Homer. Ajomatka oli viitisen tuntia pysähdyksineen. Ilma perjantaina oli hyvin sateinen ja sen vuoksi emme oikein päässeet nauttimaan komeista vuoristomaisemista.

Homerissa asuu noin 5000 asukasta, sitä kutsutaan myös maailman kampela pääkaupungiksi. Merellä näkyikin useita isoja kalustusaluksia. Meillä oli alunperin varattuna B&B majoitus, mutta hotels.comin töpeksinnän takia he joutuivat etsimään meille viime viikolla uuden hotellin, koska tuo B&B olikin täynnä. Kiireisimmän turistisesongin aikana huonetta ei meinannut löytyä millään, mutta sitten onneksi tärppäsi ja saimmekin ihan kivan hotellin siellä B&B hinnalla, joten meillä kävi itseasiassa ihan hyvä säkä. Hotelli oli ulkopuolelta aika karunnäköinen, mutta sisältä siisti ja huone tilava, parasta siinä oli kuitenkin esteetön näkymä merelle. Hyvin ovat hotellit tuolla hinnoitelleet itsensä, koska tuon meidänkin huoneen hinta oli $240/yö ja ei se tosissaan mikään kovin kummoinen ollut.

Hotelli yhdeltäpuolelta.

Ja vielä toiselta puolelta.

Näkymä ikkunasta.

Näkymä ikkunasta.

Näkymä ikkunasta.

Heti ensimmäisenä iltana lähdimme tyttöjen kanssa rannalle. Homerissa (ja täällä Anchoragessakin) vuoroveden vaihtelut ovat todella suuria. Näissä ottamissani kuvissa vesi on aika kaukana rannasta.

Sivuprofiilista selviää, että laskettuun aikaan on 6 viikkoa :) Takki meni sentäs kiinni.

Seuraavana päivänä aloitimme Homeriin tutustumisen visitors centeristä, jossa oli myös kiva museo. Kävimme myös oppaan kanssa tunnin kävelyllä lähialueilla.

Saatiin kiikarit lainaan.

Innokkain kiikareiden käyttäjä

Tulevaisuuden meribiologi?

Lounaan jälkeen suuntasimme paikallisille markkinoille, josta mukaan lähti puolukkahilloa ja mansikka/raparperihilloa. Markkinoilla oli myös esiintyjä, jota intouduimme kuuntelemaan useamman kappaleen verran.

 

Markkinoilta oli taas kiire merenrantaan kiviä mereen heittelemään (tyttöjen lempipuuhaa). Joten suuntasimme kapeaan niemeen, jolla on runsaasti ravintoloita, matkamuistomyymälöitä ja veneitä. 

 

Illalla käytiin vielä omassa rannassa ja tytöt keräsivät simpukoita, muutama niistä säästettiin kotiinvietäväksi.

 
Sunnuntaina ajettiin Homerista Soldotnaan, joka on Homerin ja Anchoragen puolivälissä. Matkalla nappasin vielä muutaman kuvan. Monia näistä vuorista emme nähneet menomatkalla sateisen kelin vuoksi.

Päänmääränämme Soldotnassa oli High adventure air, jonka kautta olimme varanneet matkan katsomaan karhuja. He tekevät "bear viewing" reissujen lisäksi paljon muunkinlaisia elämysmatkailureissuja, tapasimme mm. kaverukset jotka olivat lähdössä kymmeneksi päiväksi erämaamökkeilemään ja kalastamaan. Aikaisemmassa postauksessa jo mainitsinkin, että täällä on tosi paljon vesitasolentokoneita. Ne ovat todella käteviä, koska etäisyydet ovat pitkiä ja teitäkin on aika vähän. Mekin lensimme karhuja katsomaan vesitasolla, matka oli noin 30min ja sain itse toimia perämiehenä. Alla olevasta kartasta selviää tarkemmin mihin lensimme. Tuo alue on sellaista, että siellä ei ole lähimaillakaan asutusta, eikä sinne pääse kuin lentokoneella. Siellä on niin paljon karhuja, että esim. patikointi ei ole mahdollista (vaikka ehkä siellä silti joku hullu käy samoilemassa). Maisemat sinne lentäessä olivat upeat. Laskeutuminen koneella kävi todella helposti ja voisin kuvitella, että tuollaisella vesitasolla pystyisi laskeutumaan aika pieneenkin järveen.

Tästä kartasta selviää vähän tarkemmin mihin me oikein lensimme.

High adventure air

Koneessa oltiin vain me ja kapteeni.

Kapteeni Anna. Jason tuolla taustalla ilveilee :)

Maisemia koneesta.

Maisemia koneesta. Tässä jäätikkö, jota viereisestä tulivuoresta laskeutunut tuhka on värjännyt vähän likaisen väriseksi.

Maisemia koneesta.

Koneen laskeuduttua siirryimme veneeseen, joka vei meidät paikkaan jossa karhut käyvät yleensä syömässä lohta. Veneemme kuski oli kokenut opas ja todella loistava tyyppi. Hän sai heti tyttöjen luottamuksen ja he nököttivätkin hänen vieressään melkein koko 5 tuntia, mitkä me siellä veneessä vietettiin. Tuntui niinkuin meillä olisi ollut lapsenvahti mukana :) Hänellä oli tutkittavaksi kaikenlaisia eläimen turkinpaloja, kalloja, höyheniä jne. Lisäksi ässänä hihassa vaahtokarkkeja, joita hän paistoi tytöille retkikeittimellä.

Ilmojen suhteen meillä kävi tuuri. Järvellä oli suorastaan kuuma ja taivas melkein kirkas. Oppaan mukaan se oli tähänastisen kesän hienoin päivä. Karhuja me nähtiin mielestämme riittävästi. Yhteensä 10 ruskea karhua ja 3 tai 4 mustakarhua. Lisäksi näimme lisää mustakarhuja ajaessamme takaisin Anchorageen. Koska kyseessä on villi luonto niin ei ole sanottua, että karhut tulevat näyttäytymään laisinkaan. Olisi kyllä harmittanut vietävästi jos emme olisi nähneet yhtäkään karhua, tuo reissu kun oli melkoisen arvokas. Nyt se oli kyllä joka taalan arvoinen.

Kone lähtee kuskaamaan muita ihmisiä.

Opas oli heti best buddies tyttöjen kanssa.

Siellä niitä on.

Ja lisää.

Vähän leikkejä vedessä.

Vaahtokarkkien grillausta.

Musta karhu.

Äiti ja kaksoset.

Äiti ja kolmoset.

Sophia sai ajaa venettä.

Kalastusta.

Nyt tietää tytötkin miten kala tapetaan.

Tommonen lohi tuli ja tänään se pääsi parempiin suihin.

Siin on koko perhe (ja kala).

Setä oli kiva ja perkasi kalan kaupunkilaisille.

Tässä ollaan matkalla vesitason luokse.

Kotona me oltiin vasta ennen puoltayötä, onneksi on niin valoista niin hyvin jaksoi ajella. Sophia joutui antamaan nukkumatille periksi ja nukkui kotimatkalla noin 30 min (matkaa oli 2,5 tuntia). Olikin ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun nukahti autoon. Aamulla se oli jo 7 jälkeen täydessä touhussa :) Tämä valoisuus taitaa saada tytöt vähän sekaisin (käyvät meiltä aamuyöstä kysymässä, että saako jo nousta).