Tyttöjen kanssa puuhailua

Jason on tehnyt pitkää päivää ja me ollaan tyttöjen kanssa pyöritty pitkin Anchoragea. Tein meille oikein sellaisen listan kaikista paikoista missä olisi kiva käydä. Muutaman paikan sain jo viivata yli.

Maanantaina me käytiin läheisessä leikkipuistossa, jossa on myös lampi ja sorsia sekä hanhia syötettäväksi. Tytöt heittelivät linnuille leivänpaloja ja mä aloin seuraamaan taivaalla pörräävää lentokonetta, joka piirsi taivaalle hymynaaman. Enpä ole moista ennen nähnyt.

Puistoilun jälkeen lähdin ajelemaan ja etsimään meille kahvittelupaikkaa. Läheltä löytyikin Natural Pantry niminen ruokakauppa ja sen kyljessä luki isolla "Hydration station". Mietin, että jos hydration station nimisestä paikasta ei saa juotavaa, niin ei sitten mistään. Ja saihan sieltä, mulle latte, Sophialle Dr. Pepper ja Olivialle vettä. Kauppa oli Whole Foods (suosittu ekokauppa täällä Jenkeissä) tyylinen, mutta toteutus jäänyt vähän puolitiehen. Ostin mä sieltä muutamia juttuja, mm. $4/500g Granny Smith omenoita, jotka kyllä olivat superhyviä (tuolla hinnalla saakin olla).

Tiistaina lähdettin eläintarhaan. Se oli oikeastaan juuri sellainen kuin kuvittelinkin - melko pieni ja metsäinen. Yli puolet siellä olevista eläimistä on päätynyt eläintarhaan loukkaantumisen, orpouden tai hylkäämisen johdosta. Otin vain muutaman kuvan, koska omasta mielestäni eläintarhan eläimistä otettuja kuvia on tylsä katsella. Mielenkiintoisimpia eläimiä olivat jääkarhut, harmaakarhut, mustakarhu, sudet ja lumileopardit. Oli puistossa tiikerikin, mutta se tyytyi makoilemaan piilossa, joten siitä näimme ainoastaan selän. Tytöt tykkäsivät kun pääsivät silittämään kilipukkeja.

Susia.

Pari tuntia eläintarhassa kävelyä ei väsyttänyt tyttöjä alkuunkaan. Kävimme pikaisella lounaalla ja jatkoimme Anchoragen ulkopuolella sijaitsevalle suoalueelle, johon on rakennettu kävelysilta. Kävelimme pari kilometria pitkin poikin ja bongailimme eläimiä, mm. lohia, sammakonkutua, nutipäitä ja sudenkorentoja. Tytöt juoksivat koko matkan ja silti virtaa riitti vielä kiipeilyyn ja pelleilyyn.

Tytöt odottaa äitiä, eikä päinvastoin.

Ehkä sekunti paikoillaan.

Olikos nämä jotain kiipeilytelineitä?

Onneksi telineitä oli kaksi niin toinenkin pääsi apinoimaan.

Tänään me käytiin tapaamassa vauvan lääkäriä. Kun vauva syntyy, niin tämä lääkäri tulee tekemään tarkastuksen ja toisen vielä ennen kotiinpääsyä. Jos asuisimme täällä vakituisesti niin tulisimme käymään hänen luonaan säännöllisesti (vähän niinkuin neuvolassa). Tämän lääkärin vastaanotto on samassa sairaalassa kuin minun lääkäri ja synnytysosasto. En voi kuin ihmetellä, miten paljon paremmin asiat hoituu täällä kuin Sacramentossa. Lääkäri oli ihan ihmeissään kun kerroin, että mulla on ollut neljä ultraa ja kaikki olleet eripaikoissa. Sama oli Olivian kipsin kanssa, yhdessä paikassa lääkäri teki tarkistuksen, toisessa paikassa otettiin röntgenkuvat ja kolmannessa paikassa laitettiin kipsi ja kaikki paikat oli vähintään 30min päässä toisistaan.

Lääkärin jälkeen mentiin taas pariksi tunniksi puistoon ja siitä vielä kauppaan.

Mä näytän varmaan aika säälittävältä kun juoksen tyttöjen perässä tän mahan kanssa.

Perjantaina me lähdetään Kenain niemimaalle (Kenai Peninsula) ja ollaan siellä pari yötä. Meidän viikonlopun kohokohta on sunnuntaina kun lennämme vesitasolentokoneella katsomaan karhuja. Nyt vaan pidetään peukut pystyssä, että karhut tulee paikalle ja saadaan rahoillemme vastinetta.