Terveisiä Alaskasta

Täällä ollaan - ensimmäistä kokonaista päivää Anchorage, Alaskassa. Kelit ja luonto on tosi samanlaisia kuin Suomessa, ainoa ero on ympärillä kohoavat lumihuippuiset vuoret. Yksi asia, mitä Californiassa asuessa en ole Suomesta ikävöinyt on kelit, mutta nyt raskaana ollessa nämä Alaskan kesäkelit tuntuvat ihanan virkistäviltä. Sacramentossa on vähän liiankin kuuma kun lämpötila kohoaa jokapäivä sine 40c asteen kieppeille.

Anchorage on suurinpiirtein samoilla leveysasteilla kuin Hämeenlinna. Tarkistin keskimääräisiä kesäkuukausien lämpötiloja ja ne ovatkin aika lailla samat Suomessa ja täällä. Suomesta tänne pääsee itseasiassa tosi nopeasti Iceland Airilla, lento menee Reyjkavikin kautta ja matka-aika on alle 12 tuntia. On tämä sen verran kaukana muusta USA:sta, että esim. Frankfurtista ja Orlandosta on tänne yhtä pitkä (9 tuntia) lento. Alaskassa on asukkaita 731'000 ja heistä noin puolet asuu täällä Anchoragen liepeillä. Pinta-alaltaan Alaska on valtavan suuri, noin 4,5 kertaa Suomen kokoinen.

Meidän lennot meni tosi hyvin. Tytöt on kokeneita matkustajia ja uskaltauduttiin heidän kanssaan lentämään ykkösluokassa. Jos tietäisin, että joutuisin stressaamaan siellä heidän käytöstään niin menisin mieluummin turistiluokkaan, vaikka toki kaikilla pitää olla oikeus lentää juuri siinä luokassa kuin haluavat. Jasonin työnantaja maksoi meidän lennot, joten ei ollut onneksi omasta pussista pois. Ensimmäinen lento oli 1,5 tuntia Seattleen ja sieltä 3,5 tuntia Anchorageen. Ihan helppo nakki siis, ainakin verrattuna meidän muihin matkoihin.

Laukku poikineen.

Nämä Trunki laukut on olleet kätevät kun tytöt saavat itse pakata niihin lelut lentoa varten. Näin lyhyelle matkalle olisi riittänyt reppukin, mutta etenkin mannertenvälisillä lennoilla kätsyt.

Sacramenton kentällä liikutaan junalla terminaalista toiseen.

Myös Seattlen kentällä päästiin vaihtamaan junalla terminaalia.

Olivia pelailee daddyn puhelimella.

Sophia ottaa rennosti.

Vuoria, vuoria, vuoria.

Olivia löysi taksin kyydistä tälläisen pannan ja ihastui siihen kovin. Sanoin, että hän ei voi ottaa sitä mukaan niin Sophia lohdutti, että hän piirtää sulle Olivia kuvan sellaisesta. Ihania kun ne välittää niin toisistaan :)

Meidän asunto on kerrostalokolmio. Ei mikään kovin kummoinen luukku, mutta kyllä täällä sen muutaman kuukauden elelee. Sijainti on lähellä keskustaa, joten Jason pystyy kävelemään töihin.

Talo ulkopuolelta.

Olohuone ja ihana koko seinän levyinen peili.

Omaksi suosikki sisustuselementiksi nousi tuo Ever After elokuvajuliste. Kerrassaan nerokasta laittaa se tuohon seinälle tuomaan kodin tuntua.

Olohuoneesta näkymä ruokailutilaan ja keittiöön.

Keittiö

Keittiö

Tyttöjen makkari. Toisella queen size (140cm) sänky tai toisella  twin (80cm). Riita tuli tuosta pienemmästä punkasta.

Vanhempien makuuhuone.

Tyttöjen vessa.

Vanhempien vessa.

Tänään sain purettua aamulla loppuun kaikki tavarat. Käytiin lounaalla daddyn kanssa ja vähän puistoilemassa.  Ruoka ja siivoustarvikeostoksilla käytiin vanhassa kunnon Walmartissa ja illalla vielä ajeltiin puolisen tuntia kaupungin ulkopuolelle maisemia katselemaan. Aika kiirus päivä siis ja nyt alkaa olemaan aika naatti olo.

Sophian kanssa lounaspaikassa.

Puistossa ja taustalla vuoret.

Good old Walmart.

Ilta-ajelulla.

Upeita maisemia ihan kotinurkilla.

Meidän menopeli.

Luonto on ihan niinkuin Suomessa.