keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Arjen pieniä iloja

Suomessa ja USA;ssa asumisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Tämän postauksen aiheena ovat asiat, mitkä tähän mennessä (ja vähän vanhallakin kokemuksella) olen todennut tosi hyviksi jutuiksi täällä Ameriikassa.

Useamman rivitalossa asutun vuoden jälkeen on ihanaa kun on oma talo. Huippua on myös se, että tuo kuvassa näkyvä oikeanpuoleinen ovi on autotallin ovi. Ruoat voi siis kantaa suoraan autosta jääkaappiin ja ruokakomeroon, joka on tuo toinen ovi. Aivan mahtavaa kun ei tarvitse enää raahata tavaroita läpi tuiverruksen kaukana sijaitsevalta parkkikselta.  
No, se ruokakomero on sitten toinen juttu. Kuinkahan monta kertaa sitä on tuskastellut kun kaapista pitää etsiä jotain elintarviketta, jota ei kovin usein tarvitse ja se on jossain kaapin perällä. Ratkaisu on ruokakomero, jossa on yllinkyllin tilaa ja tavarat pysyvät järjestyksessä.
Jatketaan keittiöteemalla. Kotikokin iloksi meillä on kaasuhella, jota on viikon kokemuksella tosi kiva käyttää.
Ruokaa saa ostettua Costco nimisestä kaupasta vähän isommissa pakkauksissa. Nämä 2,73 kananrinta- ja 1,36kg salaattipussi riittänevät muutaman päivän.


Yksi ihan lempiasioista keittiössä on "Garbage disposal", sitä mun on ollut ikävä vaihtariajoista lähtien. Käytännössä se tarkoittaa, et'ä keittiön pesualtaassa (tai siellä putkessa) on terät, jotka pilkkovat kaikki ruoantähteet pieneksi silpuksi. Kaikki ruoantähteet ja perunankuorat yms. voi siis laittaa pesualtaasta alas ja garbage disposalin päälle. Kätevää!

Amerikkalaisissa taloissa on yleensä monta kylpyhuonetta/vessaa. Tässä meidän talossa on yhteensä kolme. Alakerrassa on yksi vessa, jossa on myös kylpyamme. Yläkerrassa on meidän makkarin yhteydessä iso kylpyhuone, jossa on erillinen suihku, kylpyamme, vessa ja vielä liinavaate huone. 

Tässä näkymä meidän makkarista kylpuhuoneeseen, käytävän molemmin puolin on vaatehuoneet (toinen minun ja toinen Jasonin) ja perällä näkyy itse kylpyhuone.
Suihku ja kylpyamme. 

Ja vielä erillinen vessa ja liinavaatehuone.
Myös tytöillä on iso kylpyhuone ja omat pesualtaat.
Vaatehuoneita on monta ja ne on kaikki aika isoja. Tyttöjenkin makuuhuoneen yhteydessä on oma vaatehuone. Tankoja on 3 seinällä, joten ripustustilaa riittää.
Nurmikon reunat on SUORIA, ne on kuin viivottimella vedetty. Siihenkin on joku oma työkalunsa. Muutenkin kaikkien nurmikot on ihan viimesen päälle hoidettuja. Tällä alueella näkyy aika paljon puutarhureita, joten he nuo hommat ilmeisesti hoitavat. Meilläkin käy täällä joku hoitamassa pihan, mutta en ole vielä tavannut henkilöä.

 No ihan viimeiseksi kuva naapurostosta. Vähän palmuja :)






lauantai 26. lokakuuta 2013

Terveisiä Californiasta!

Täällä Sacramentossa ollaan - nyt jo kolmatta päivää. Meidän loppuaika Suomessa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Jasonin piti tulla sunnuntaina, mutta hän myöhästyi jatkolennolta Islannissa ja oli siellä jumissa vuorokauden. Saimme siis daddyn kotiin vasta maanantaina ja hänen Suomen visiitistä tuli vain 48 tunnin mittainen.

Lennot meni tosi hyvin, vaikka tytöt nukkuivat vuorokauden aikana vain 3 tuntia. Lentomatkustaminen on heille jo tuttua ja käyttäytyivät kyllä todella hienosti ja tämä äiti on ylpeä. Ensimmäisenä yönäkin saatiin unta kokonaiset 5 tuntia, seuraavana sitten jo vähän enemmän. Kaikki siis olemme päässeet rytmiin tosi nopeasti

Laitan kuvia meidän talosta myöhemmin kun olemme saaneet sisustettua enemmän, mutta tältä näyttää meidän talo ulkopuolelta.



Nämä ensimmäiset päivät ovat kuluneet pitkälti kauppoja kolutessa. Kaikenlaista onkin jo kotia varten löytynyt, mutta kyllä tämän 220m2 sisustamiseen hetki menee, eikä kaikkea voi ihan kerralla ostaa. Ensimmäisenä päivänä Targetista löytyi hyvät kärryt, jossa tytötkin viihtyivät:
Tyttöjen lempilelu on jo pitkän aikaa ollut nukenrattaat. Täällä Sacramentossa oli uudet rattaat odottamassa ja niitä jo testattiin ulkonakin:
Eilen käytiin katsomassa Sacramenton keskustaa ja "Old Sacramentoa", joka on aivan joen rannalla.

Tänään käytiin ostamassa tytöille pyörät ja samalla vähän testattiin Cadillac Escaladia. Pyörät nyt ei ole ihan oman maun mukaiset, mutta emme löytäneet tytöille muita vaihtoehtoja kuin erilaisia prinsessa ja Barbie pyöriä. Noissa ostamissamme pyörissäkin lukee ympäriinsä "Pinkalicious". Mitähän nää amerikkalaiset olisi mieltä Pohjoismaissa yleistyvästä sukupuolineutraalista kasvatuksesta. En nyt itse ole suoranaisesti sen kannalla, mutta toisaalta ärsyttää että tytöille on tarjolla ainoastaan "over the top" tyttömäisiä juttuja. Tässä nää ihanuudet jokatapauksessa.



Tänään illalla käytiin vielä testaamassa pyöriä ja ajeltiin viereiseen puistoon, joka on kyllä tosi passeli. Leikkialueen yllä on katos, joka suojaa niin paahtavalta auringolta, kuin sateeltakin - aivan mahtavaa. Näiden amerikkalaisten puistojen jälkeen Suomalaiset puistot tuntuu niin tylsiltä. Tässäkin puistossa on leikkialueen lisäksi picnic pöydät ja grilli. 
Tähän loppuun täytyy vielä laittaa kuva tytöistä ja bootseista. Nauroin vedet silmissä kun tytöt näitä kaupassa testasivat. Bootsit jäivät sinne kaupaan ainakin toistaiseksi, mutta hyvin onnistui tyttöjen kävely pikku korkojenkin kanssa.





sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Asunto vihdoin tyhjä

Huh huh! Ollut aikas viikonloppu. Torstaina ryhdyin oikein tositoimiin asunnon tyhjentämiseksi. Tytöt lähtivät aamupäivästä mummille, treffasimme puolimatkassa Hämeenlinnassa. Kaikessa tohinassa olin unohtanut ottaa mukaan tyttöjen matkalaukun, jossa oli siis kaikki heidän sisävaatteensa. Ulkovaatteet olivat onneksi eri pussissa. Mummi kävi ostamassa yöpaidat ja leggingsit ja niillä tytöt sitten pärjäsivät 3 yötä.

Heti kun pääsin Hämeenlinnasta kotiin aloitin kaappien tyhjentämisen ja siivoamisen. Touhuaminen vei niin mennessään, että raaskin mennä nukkumaan vasta pikkutunneilla. Perjantai aamupäivä meni pitkälti samanlaisissa merkeissä. Illalla sain ansaitun tauon muuttohommista, kun tapasimme työporukalla Helsingissä. Olisi tehnyt mieli olla pidempääkin, mutta järki vei voiton ja yhden aikaan nappasin taksin Rautatieaseman nurkalta. 

Lauantai oli sitten se varsinainen muuttopäivä. Päivän mittaan kävi useampi pakettiauto pihassa hakemassa kuka mitäkin huonekaluja ja tavaroita. Iltapäivällä kävin heittämässä tavarat hotellille, jonka olen meille lauantaista keskiviikkoon varannut. Illaksi riitti vielä paljon puhdetta, mm. suosikkini jääkaapin ja pakastimen puhdistus. Siinä sivussa paikkailin muutamia jälkiä seinissä ja maalailin. Lauantainakin meni "työmaalla" lähemmäksi puoltayötä, mutta asunto olikin jo loppusilausta vaille valmis.

Tänään sunnuntaina tarkoitus oli käydä imuroimassa ja pyyhkimässä lattiat ja sen jälkeen lähteä hakemaan Jasonia lentoasemalta. No eipä mennyt niinkuin Strömsössä ja Jason on nyt Islannissa syömässä valasta ja katselemassa kuumia lähteitä. Lento Seattlesta Islantiin oli myöhässä, jonka takia hän ei ehtinyt Helsingin lennolle ja seuraava lento on sitten maanantaina. Tulee Jasonille tosi lyhyt suomenreissu - kokonaiset 48 tuntia! No, mutta asunto tuli silti imuroitua ja lattiatkin pyyhittyä. Omat vaatteet oli tarkoitus pakata Jasonin mukana oleviin matkalaukkuihin, mutta turvauduin suunnitelmaan B ja vaatteet ovat nyt Ikean kasseissa.

Enää kolme yötä ja me muutetaan! Mä en ole ehtinyt vielä jännittämään yhtään, koska tässä on ollut niin paljon tätä hommaa ja mietittävää. Mä varmaan tajuan koko asian vasta kun ollaan siellä Californiassa. Ja mikä parasta, tämän muuton raskain vaihe on nyt ohi kun koti on tyhjä. Mutta oli tässä muutossa ihan kauhea urakka ja varsinkin kun sen teki kaiken yksin.

torstai 10. lokakuuta 2013

Koti melkein paketissa

Viimeinen kuukausi on ollut tosi kiireinen. Syyskuussa päivät kuluivat kotona pakkaillessa ja kirpparillakin piti käydä joka päivä kahden viikon ajan täydentämässä ja siistimässä pöytää. Onneksi tytöt olivat hoidossa koko syysykuun klo. 9-15, koska heidän kotona olo olisi kyllä tehnyt pakkaushommasta vaikeaa.

Kirpparilla siis myin omia ja Jasonin vaatteita, sekä kaikenlaista sekalaista kodin tavaraa. Aika iso osa huonekaluista menee kavereille, muut olen sitten myynyt netissä. Kaapit ja varastot on jo aika lailla tyhjiä ja huonekaluista jäljellä on sängyt, ruokapöytä ja sohva. Tyhjää ja kolkkoa alkaa olamaan, koska matotkin on myyty.  Meidän koti näytti aika monena pakkauspäivänä tältä:
Paljon on ollut myös sellaista tavaraa jota ei voi oikein myydä, mutta en raaskisi roskiinkaan heittää. Yhtenä viikonloppuna mulla oli tuossa oven edessä "saa ottaa" pöytä naapureille. Luulenpa, että vielä toisenkin vastaavan laitan pystyyn. Tässä siitäkin kuva:
Osan tavaroista olen vienyt tyttöjen päiväkotiin, mm. lampaan taljat, säilytyskoreja, askartelutarvikkeita.

Sinne uuteen kotiin lähti laivalla 11 laatikkoa ja meidän koira, eli Eero Aarnion puppy. Puppy oli aika huvittavan näköinen paketissaan, vai mitä sanotte?
Kaiken kaikkiaan oli tosi kova homma käydä läpi kaikki tavarat ja päättää yksitellen mitä niille tekee. Monta kertaa kävi mielessä, että normi kotimaanmuutto tuntuisi tähän verrattuna tosi helpolta.

Tässä lokakuun aikana ollaan tyttöjen kanssa tapailtu ystäviä ja sukulaisia. Eilen tultiin Tampereelta, jossa oltiin Hotelli Rosendahlissa yötä. Nukuttiin kaikki samassa sängyssä, mikä on meidän perheessä tosi harvinaista. Tytöt eivät aluksi malttaneet nukahtaa, mutta viimein sammuivat samaan asentoon
Aamu Tampereella valkeni synkkänä ja sateisena. Lokakuu on ihan hyvä kuukausi lähteä pois Suomesta:





Sitten vielä se tärkein, eli meidän lähtöpäivä. Se on nimittäin keskiviikko 23.10, eli alle kahden viikon kuluttua. Edellisenä lauantaina tullaan hakemaan loputkin huonekalut pois, joten viimeiset neljä yötä me ollaan hotellissa. Jason tulee hakemaan meitä 20.10, kyllä täällä daddya onkin jo kaivattu. Melkosen rankkaa olla yksin noitten ipanuuksien kanssa 24/7. Tytötkin joka päivä kysyvät koska se daddy tulee ja, että heillä on daddya niin kova ikävä.