Living California: Tämän viikon tapahtumia

Tässä pitäisi kai alkaa ottamaan hieman iisimmin kun laskettuun aikaan on enää vähän yli kuukausi. Torstaina mulla oli lääkäri ja siellä verenpaine koholla, paineet ovat olleet nousujohdanteiset myös kotimittauksissa. He ottivat multa verinäytteet ja kotiin lähdin ison purkin kanssa, johon mun piti kerätä vuorokauden pissat. Jos kohonneen verenpaineen lisäksi pissassa on proteiinia se indikoi raskausmyrkytystä. Saan tulokset vasta maanantaina, joten vielä en tiedä että onko mulle kehittymässä raskausmyrkytys. Kaksosista myrkytysoireet huomattiin samoihin aikoihin neuvolassa kun verenpaine oli hieman koholla ja pissassa hieman proteiinia. Kaksi viikkoa myöhemmin tilanne olikin jo aika paljon pahempi ja jouduin sairaalaan vuodelepoon, viikko siitä tytöt syntyivät käynnistettynä.

Raskausmyrkytyksen mahdollisuus seuraavassa raskaudessa on 15% luokkaa, sen vuoksi millekään erityisseurannalle ei ole yleensä tarvetta vaikka ensimmäisessä raskaudessa oliskin ollut myrkytys. Tosin jos myrkytys on tullut aikaisin tai todella pahana, niin seuranta on tarkempaa. Toivotaan, että myrkytys ei tule tällä kertaa, tässä viikonloppuna olen kyllä mittaillut muutamia tosi alhaisiakin verenpainelukemia.

Tiistaina kirjaston pihassa oli tapahtuma, jossa esiintyi lastenbändi joka koostuu kahdesta eläkeläispariskunnasta. He lauloivat ja leikittivät lapsia, tytöt viihtyivät tosi hyvin ja tanssivat koko ajan.

Bändi

Piirileikki

Tytöt fanittaa.

Välillä jaksavat tanssia käsikädessä näin sopuisasti.

Tytöt pääsivät myös itse musisoimaan.

Keskiviikkona meillä oli touhukas päivä. Lähdimme aamupalan jälkeen kohti Thundervalley Fallseja, johon on noin 45min ajomatka. Perille päästyämme kävelimme kolmen kilometrin lenkin vesiputoukselle ja takaisin. Lenkki oli ylä- ja alamäkiä ja tytöt juoksi koko matkan. Siinä sai itsekin kunnon hien päälle kun yritti pysyä niiden vauhdissa. Mua vähän huvitti kun me jopa ohiteltiin muita ihmisiä. Paikka oli tosi kaunis ja vehreä. Metsä oli pääasiassa lehtipuita ja välillä tuntui niinkuin olisimme jossakin sademetsässä.

Siellä ne juoksee edellä.

Välillä ylämäkeä.

Joki oli ihanan kirkas.

Kovin lähelle vesiputousta ei päästy, mutta siellä se on.

Olin mä näköjään jossain vaiheessa edellä.

Thundervalley Fallsien jälkeen ajoimme Lake Eklutnalle, joka sijaitsee noin 20min ajomatkan päässä. Meillä oli eväät mukana ja ne nautittuamme kävelimme hieman ympäriinsä ja tytöt leikkivät vedessä ja mudassa. Leikit kävivät tosi sotkuisiksi, onneksi mulla oli mukana heille vaihtovaatteet autossa. Kotiinpäästyämme kannoin heidät suoraan suihkuun, koska sitä kuivunutta mutaa oli jokapaikassa.

Eväiden syöntiä

Uuh, ihanaa mutaa.

Täälläkin upeita maisemia.

Lauantaina ajoimme koko perhe vajaan tunnin ajomatkan päähän Palmeriin, jossa sijaitsee porotila. Täällä Alaskassa vain natiivit (intiaanit ja eskimot) saavat myydä poronlihaa. Tämä tila ei ollut natiivien omistama, joten porot olivat vain turistien nähtäväksi.
Ennen poroaitaukseen menemistä saimme tietoa poroista. Yksi ero Suomen poroihin on, että täällä aitauksissa olevia poroja kutsutaan reindeer ja vapaana olevia poroja taas caribou. Saimme kaikki kupit poronruokaa ja astuimme aitaukseen. Porot olivat ihan hulluna sen ruoan perään ja parveilivat meidän ympärillä, tytöt pysyivät yllättävän rauhallisina tilanteessa vaikka olivat siinä samalla tasolla niiden porojen kanssa. Syöttämisen jälkeen jäimme aitaukseen silittämään poroja. Jostakin syystä yksi poroista potkaisi Oliviaa kasvoihin ja Jason sai sen jopa videolle. Otsaan tuli pieni jälki, mutta ei onneksi pahempaa (ja se poro vietiin pois aitauksesta). Tilalla oli myös saksanhirviä ja kävimme myös syöttämässä niitä.

Porotila.

Iso poro.

Pieni poro.

Löydätkö Sophiaa tästä kuvasta?

Saksanhirviä.

Porotilan jälkeen poikettiin vielä Anchoragen keskustassa torilla ja keskustan turistiostoskadulla. Mulla oli mennyt ihan ohi, että tälläinen kiva tori on joka lauantai ja sunnuntai. Myynnissä oli kaikenlaista turistikamaa ja ruokaa.