Los Angeles ja San Diego OSA I

Kylläpäs mä olen ollut laiska bloggaaja, kun en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua mitään pitkään aikaan. Mua on vaan väsyttänyt niin kamalan paljon, että mihinkään ylimääräiseen ei ole riittänyt virtaa (vaikka ei tämä tietokoneella istuminen nyt niin rasittavaa olekkaan). Jos joku nyt ei vielä tiedä, niin syy mun laiskaan ja väsyneeseen olotilaan on mahassa asusteleva vauva.

Sitten viime postauksen on tapahtunut vaikka mitä - on ollut puppy showereita, synttäreitä, ladies getaway weekend jne. mutta tänään ajattelin kirjoittaa meidän matkasta Los Angelesiin ja San Diegoon. Molemmissa paikoissa me ollaan Jasonin kanssa käyty, mutta aina niissä riittää lisää näkemistä.

Matka alkoi lauantai aamuna Sacramentosta, josta ajeltiin yhden pysähdyksen taktiikalla Los Angelesiin. Yksi juttu mitä täällä Californiassa riittää on liikenne, sitä on aina, kaikkialla ja paljon. Meiltä Los Angelesiin pääsee koko matkan samaa moottoritietä, mutta ei toivettakaan että pystyisi käyttämään vakionopeudensäädintä kun matka on jatkuvaa jarruttelua ja kiihdyttelyä. Mitä lähemmäksi Los Angelesia tullaan, sitä ärsyttävämpää ajamisesta tulee. En edes halua kuvitella minkälaista olisi asua siellä ja matkustaa niissä ruuhkissa joka päivä. Aina maailmalla ruuhkissa istuessa mulle tulee mieleen kotikaupunkini Tampere ja kuinka siellä porukka valittaa Kekkosentien neljän ruuhkasta. No mutta, takaisin asiaan. Ensimmäiset kaksi yötä olimme Doubletree by Hilton Westsidessa. Ihan mukava, siisti hotelli ja tärkeimpänä tietysti uima-allas. Tytöille meidän matkusteluiden tärkein anti on aina uiminen.

Seuraavana päivänä lähdimme turistikierrokselle Los Angelesiin. Pääkohteena oli Hollywood. Kävimme myös pyörähtämässä Beverly Hillsissä ja keskustassa. Los Angelesin keskustassa ei ole mitään nähtävää, tämä oli ensimmäinen kerta kun sinne menimme ja jäänee viimeiseksi. Keskustassa sijaitsee myös pahamainen alue Skid row, joka on koti 3000-6000 kodittomalle. Alue oli aivan järkyttävä ja se porukka siellä...sanotaan nyt, että en olisi kyllä mennyt siellä autosta ulos.

Siellä se Hollywood kyltti pilkottaa.

Sophia ja Olivia.

Hollywood walk of fame.

Hollywood walk of fame.

Hollywood walk of fame.

Hollywood walk of fame.

Hollywood.

Hollywood.

Seuraavana päivänä suuntasimme Santa Monicaan ja Venice Beachille. Molemmat ovat kivoja paikkoja, mutta Venice beachilla liikkuu niin kirjavaa porukkaa, että se on nähtävä jo pelkästään siitä syystä.

Aamupalaa huoneessa. Huoneeseen sai vain yhden varasängyn, joten toisen virittelimme tuolista ja rahista (näkyy tuolla taustalla). Respan neiti kuvitteli, että toinen lapsi voisi nukkua meidän välissä ja toinen varasängyssä. Not gonna happen :) Sitäpaitsi ainakin kaikki kaksosten äidit tietää

Kikkarapäät Santa Monicassa.

Linnut on aina pop.

Lounaaksi Meksikolais/Aasialaista fuusio ruokaa. Olikin muuten hyvää.

Posettamista Venice Beachilla.

Venice beach.

Venice beach.

Venice beach.

Venice beach.

Venice beach.

Venice beach.

Venice beach.

Venice Beachilta lähdettäessä kello oli jo 16.30 ja mietittiin, että käydäänkö vielä jossakin vai lähdetäänkö ajelemaan kohti seuraavaa etappia Anaheimia, jonne matkaa oli noin 60km. Googlemapsin mukaan matkaan menisi yli 1,5 tuntia joten päätettiin lähteä ajamaan jotta päästäisiin ihmisten aikoihin perille. Anaheimin hotelli oli sekin Hilton ketjun. Huone oli tosi kiva, koska siinä oli erikseen makuuhuone ja olohuone, jossa oli vuodesohva.

Aamulla nousimme jo suht hyvissä ajoin, koska tiedossa oli päivä Disneylandissa. Tiesimme jo vanhasta kokemuksesta, että siellä saa kulumaan koko pitkän päivän. Tiesin, että kolmevuotiaat eivät vielä niin osaa arvostaa Disneylandissa käyntiä, mutta oli se silti kiva kokemus heillekin kun näkivät tuttuja hahmoja. Aikuisena sanoisin, että hienointa Disneylandissa on se miljöö, se on vaan niin kertakaikkisen upeasti rakennettu. Huonoja puolia on ihmispaljous ja se, että joka paikkaan joutuu jonottamaan vähintään 30min. Suosituimpiin laitteisiin jonotusaika on parisenkin tuntia. Tytöt kyllä jaksoivat tosi upeasti koko 11 tunnin päivän. Olivat varmaan ainoat ikäisensä, jotka eivät olleet rattaissa. Jos heiltä kysytään, niin kohokohtia olivat bussimatkat hotellilta Disneylandiin ja takaisin, vaikka olihan se ihan kiva päästä tapaamaan myös Helinä-keijua, Mikki Hiirtä ja Hessu Hopoa.

Indiana Jones risteily.

Siellä ne prinsessat asuu.

Tähänkin Dumbo laitteeseen jonotettiin 40 min.

Keijuja.

Siinä se Helinä-keiju nyt on.

Mikki Hiiren kotona, Äitillä kunnon Jenkki hymy.

Hessukin tavattiin.

Tälläsessä paikassa ne Mikki ja Aku sun muut asuu.

New Orleans

Ihan lopuksi jäätiin vielä katselemaan paraati. Se oli kyllä kanssa viimeisen päälle hieno juttu. Kompensoi vähän suolasta melkein $400 hintaa (+syömiset, juomiset jne.) mikä me tästä päivän lystistä maksettiin.