Monet ovat kyselleet multa miten täkäläinen systeemi toimii kun saa tietää olevansa raskaana. Luulen, että toinen tälläinen postaus pitää tehdä vielä myöhemmin uudestaan, koska olen vasta puolivälissä raskautta ja tässä on vielä paljon näkemättä.
Kun tulin Suomessa raskaaksi vuonna 2010, niin netistä oli helppo löytää tietoa siitä miten raskauden seuranta etenee. Ensin soitetaan neuvolaan ja he antavat ensimmäisen ajan yleensä viikolle 8-12. Jos kyseessä on ihan normaaliraskaus niin ultria on kaksi, neuvolantädin luona käydään 12-15 kertaa ja lääkärin luona 3-4 kertaa. Koska mun raskaus oli identtisten kaksosten myötä riskiraskaus, oli seuranta aika paljon tiheämpää. Ultrakäyntejä oli kahden viikon välein ja siihen vielä neuvolan seuranta päälle. Suurinosa raskauksista on kuitenkin ihan tavanomaisia raskauksia, joten puhun nyt tässä postauksessa sellaisista.
Tein positiivisen raskaustestin joskus viikon 5 tienoilla. Odotin viikolle 10 ennenkuin otin yhteyttä lääkäriin. Sitä ennen olin yrittänyt selvittää, onko täällä Jenkeissä jotain yhdenmukaista raskauden seurantaa, löytämättä siitä kuitenkaan oikein tietoa. Täällä monilla on ns. omalääkäri, jonka luona käydään kaikenlaisten vaivojen takia, myös raskaaksi tullessa. Tuollaista omalääkäriä mulla ei kuitenkaan ole, koska minulla ei ennen raskautta ole ollut tarvetta lääkärissä käyntiin.
Olen kysellyt muutamilta naisilta täällä minkälainen
raskaudenaikainen seuranta heillä on ollut. Aika monet ovat nähneet raskauden aikana useampia lääkäreitä tai kätilöitä ja synnytyksessä on
ollut mukana sitten työvuorossa oleva lääkäri. Asia kiinnosti minua,
koska olen saanut joskus sellaisen kuvan, että tällä raskaudenaikaisen
seurannan ja synnytyksen hoitaa aina yksi ja sama lääkäri, tai kätilö
jos henkilö näin valitsee. Kampaajani oli sitä mieltä, että tuo ei olisi
enää niin yleistä, vaikka tiesikin sen olevan mahdollista. Tiedä sitten
mikä on täällä se yleisin tapa.
Etenin asiassa niin, että katsoin vakuutusyhtiön nettisivulta, ketkä ovat heidän verkkoon (network) kuuluvia synnytyslääkäreitä meidän kodin lähettyvillä. Muutama lääkärin vastaanotto oli ihan meidän lähellä, mutta rankkasin heidät pois pärstäkertoimen ja sen perusteella, että olivat miehiä. Vaihtoehtoja oli aika paljon, joten joku siitä listasta oli vaan valittava ja soitettava henkilön kuvan alla näkyvään puhelinnumeroon. Näppäilin siis numeron tietämättä mihin olin edes tarkalleen ottaen soittamassa. Selvisi, että puhelu meni Sutter Memorial sairaalaan. Henkilö puhelimessa kertoi, että heillä on on kahdeksan lääkäriä, jotka suorittavat raskaudenaikaista seurantaa ja heistä työvuorossa oleva on mukana synnytyksessä. Mua asia ei haitannut, koska olinhan jo Suomessa tottunut samantapaiseen seurantaan tavatessani kaikki Jorvin sairaalan synnytyslääkärit niillä lukemattomilla ultrakäynneillä.
Ensimmäinen käynti oli viikolla 12 sairaanhoitajan luokse. Ensin joku hoitaja (olisiko ollut joku lähihoitajaa vastaava henkilö) otti mun painon ja verenpaineen. Sitten sairaanhoitaja teki ultran ja antoi kasan lippulappuja luettavaksi. Hän teki myös lähetteen laboratorioon. Lopuksi vielä joku muu hoitaja otti uudestaan verenpaineen. Siitä sitten painelin vielä labraan, jossa ottivat näytteitä. Koko tämä huvi maksoi meille $1188, sairaalan laskuttama summa oli $1866, mutta vakuutusyhtiön neuvottelemia aleja tuli sen verran, että hinta tippui vajaa $700. Meidän vakuutus on Jasonin työpaikan kautta. Obamacaren myötä meidän vakuutusmaksut nousivat tänä vuonna, koska Obamacare pakottaa vakuutusyhtiöt antamaan vakuutuksen myös sellaisille yksityishenkilöille, joilla on joku sairaus jo ennestään (esimerkiksi diabetes) ja siihen tautiin liittyviä vaivoja ei voi rajata pois vakuutuksen piiristä. Näin ollen vakuutusyhtiöt joutuvat nostamaan hintojansa, jotta niillä on varaa antaa vakuutus myös jo valmiiksi sairaille. Me maksamme vakuutuksesta noin $250/kk ja lisäksi maksamme $7000 asti kaikki lääkärikulut itse. Tuon $7000 dollarin jälkeen meidän ei tarvitse maksaa enää mitään. Tänä vuonna tuo raja venyy ja paukkuu, koska tästä raskaudesta tulee kallis lasku ja samoin Jasonilla on paljon lääkärikäyntejä.
Tänään mulla oli rakenneultra, jossa selvisi että tulokas on poika. Kaikki rakenteet näyttivät olevan ok. Paino oli aika pieni, 281g, joka on "in the 11th percentile". Käytännössä se tarkoittaa, että samoilla viikoilla (tasan 20) mitatuista sikiöistä 89% on painavampia. Netistä lueskelin, että jos se olisi alle "10th percentile" niin tapana on seurata kasvua tiiviimmin. Tytöthän oli myös pieniä kun syntyivät, joten en kuvitellut tälläkään kertaa mitään jättiläisvauvaa kasvattavani.
Olisi muuten hauska kuulla muilta USA:ssa asuvilta lukijoilta, että miten teidän raskaudenseuranta on mennyt.
Mä aloitin raskauduttuani hedelmöityshoidoilla sieltä hedelmöitysklinikalta ja he auttoivat synnytyslääkärin valinnassa. Ekassa raskaudessa ensimmäiset viikot oltiin miehen silloisen vakuutuksen alla ja lääkärikäynnit maksoivat sen $20/kerta riippumatta siitä mikä oli kysymyksessä. Rakenneultrasta perinatologin vastaanotolla meidän osuudeksi tais jäädä muutama satanen.
VastaaPoistaLoppuvaiheessa raskautta ja poikia odottaessa oltiin sitten seuraavan työnantajan alaisessa vakuutuksessa ja koko raskaus oli alusta loppuun ilmainen.
Lääkäri oli ensimmäisestä käynnistä synnytykseen sama. kertaalleen taisin tavata sairaanhoitajan sen mun lääkärin ollessa sairaalassa synnytyksessä. Mun olessa loppuraskaudessa sairaalassa vuodelevossa, tapasin lääkärini siellä päivittäin.
Riskiraskauksissa - kaikki raskaudet - ultrat ulkoistettiin suoraan perinatologille ja kävin ultria varten ekassa raskaudessa (rv12, 18 ja 22 siellä) Tokassa raskaudessa perinatologi ultrasi rv16 alkaen kahden viikon välein synnytykseen saakka. Perinatologi vastasi myös molemmista raskausajan (rv16 ja rv36) lapsivesitesteistä. Myös perinatologin vastaanotolla tapasin alusta loppuun yhtä ja samaa perinatologia.
Noin ylipäätään Obamacaren myötä vakuutus on kallistunut. Ne ennalta tiedossa olevat sairaudet eivät toisaalta selitä koko totuutta sillä vakuutusyhtiöt ovat aiemminkin olleet velvollisia korvaamaan jo tiedossa olleet sairaudet sellaisille vakuutetuille joilla on ollut katkeamaton vakuutushistoria. Tästä tilanteesta on siis kärsineet ne joilla se vakuutus on ennestään puuttunut. Katkeamaton vakuutus tarkoittaa sitä että olet jatkuvasti vakuutuksen alla, työnantajalta toiselle, vakuutusyhtiön tai vakuutusmallin vaihdellessa.
Nykytilanteessa meidän perheen kuukausi vakuutus (5henkeä) maksaa $200/kk. Omavastuuosuus on $1600 ja sen jälkeen maksamme itse 10% vakuutuskattoon asti eli seuraavat $3000. Vakuutuskaton täytyttyä, vakuutus maksaa 100% kaikista kuluista. Kaikki ennaltaehkäiseväksi hoidoksi katsottava - lääkärintarkastukset, rokotukset, tietyt reseptilääkkeet - korvataan alusta asti 100%. Vakuutuksia on erilaisia, toiset edullisempia ja toiset kalliimpia. Osa korvaa enemmän ja toiset vähemmän, riippuen siitä onko vakuutus yksityisiltä markkinoilta vai työnantajan kautta. Työnantajan alaisiin vakuutuksiin vaikuttaa työnantajan koko ja myös toimiala.
Kiitos kommentista. Meillä on onneksi myös tuo ennaltaehkäisevä hoito ilmaista. Vakuutuksissa tuntuu olevan ihan hirveästi vaihteluita. Mitä olen ihmisiltä kysellyt heidän vakuutuksien hinnoista, niin en ihan allekirjoita tuota, että työnantajan koko ja toimiala vaikuttaisi siihen kuinka paljon vakuutus maksaa työntekijälle. Suuria vaihteluita niissä tuntuu olevan ja vertailu suoralta kädeltä on joskus hankalaa kun perheitäkin on niin erikokoisia. Onneksi on kuitenkin tuo vakuutus, niin tietää että $7000 on se maksimi mitä vuodessa maksaa. Onhan sekin paljon rahaa, mutta koko talous ei siihen kuitenkaan kaadu.
PoistaTuosta Paulan kommentista koskien vauvan kokoa tuli mieleen, että kommentoivatko lääkärit mitenkään teidän kaksosten kokoa? Eivätkös he olleet yli 3 kiloisia keskosia?
Minulla alku oli vähän samanlainen, eli en ollut joutunut vielä käymään täällä lääkärillä kun tulin raskaaksi. Kävin mieheni (tai kai se siinä vaiheessa oli meidän) perhelääkärillämme raskaustestissä ja sitä kautta sain lähetteen raskauslääkärille (vai mikähän nimi oikeasti lienee). Sinne oli kuitenkin ihan mahdotonta saada aikaa ja monet sanoivat, että kannattaa valita lääkäri tuttujen suositusten mukaan niin päätin etsiä muun paikan. Tuttujen suosittelemat lääkärit sitten taas eivät ottaneet vastaan uusia potilaita, joten päädyin valitsemaan summassa klinikan listalta jonkun "hyvän kuuloisen" lääkärin. Heh! Myöhemmin selvisi, että hän oli osastonjohtaja ja oikein ihana lääkäri.
VastaaPoistaTarkastuksissa tapasin joka toisella kerralla hänet ja joka toisella kerralla mid-wifen. Samalla tavalla, tälläkin klinikalla joku kahdeksasta lääkäristä on synnytyksessä mukana joka sattuu vuoroon, mutta koska minun synnytys lopulta käynnistettiin, valittiin se minun oman lääkärin päivystyspäivälle. Suomen lääkärikäynnit oli sen verran tuoreessa muistissa vielä, että olin vain tosi iloinen, että edes suurimmaksi osaksi sain nähdä samoja naamoja käynneillä.
Muutama ylimääräinen käynti tuli lisää kun todettiin, että minulla on raskausajan diabeetes. Mitä olen aiheesta keskutellut Suomessa asuvien ystävien kanssa, olen jäänyt siihen käsitykseen, että vähän tarkempaa oli seuranta sen suhteen täällä. Ja vielä tuohon lapsen kokoon toteasin, että minulle hoettiin koko raskauden ajan, että kylläpäs on iso lapsi tulossa. Tosiasiassa, vauva oli ihan normaalipainoinen Suomen mittapuulla mutta täällä Piilaaksossa tuntuu olevan aika paljon pienempiä keskimäärin. Johtuneeko sitten siitä, että täällä on paljon aasialaisia ja meksikolaisia, tai en tiedä mistä. Joka tapauksessa, jouduin monta keskustelua käymään hoitajien ja omankin lääkärin kanssa siitä, että Suomessa 3,5kg on ihan normaali vastasyntyneen paino tai jopa reippaasti enemmänkin, enkä minä ole asiasta huolissani. :)
Pari eroavaisuutta Suomeen olen huomannut tuttavien kertomusten perusteella. Täällä helpommin ehdotetaan synnytyksen käynnistämistä tai keisarinleikkausta, kun taas Suomessa annetaan usein raskauden mennä yli muutamia viikkoja. Lääkitykseen on mahdollisuus vaikuttaa itse. Voit valita paikan jossa voi synnyttää luonnonmukaisin menetelmin tai voit ottaa epiduraalin ja muut helpotukset. Minulle esim. sanottiin, että epiduraalin saa ihan milloin itse sen vaan haluaa ja siihen sitten boosterin tarvittaessa. Kannattaa siis miettiä ja keskustella oman lääkärin kanssa nämä asiat valmiiksi etukäteen. Itselleni ensi synnyttäjänä oli iso asia, että saimme ihan oman huoneen. Klinikoissa ja sairaaloissa on monenlaista erilaista palveluntarjoajaa, kannattaa käydä tutustumiskierroksella niin saa samalla kysyttyä mielessä olevat asiat. Ja tämä vähän kärjistetysti, tiedän että Suomessakin saa monelaista hyvää hoitoa. Täällä kumminkin olet maksava asiakas, ja välillä minusta tuntui, että olin melkein kuin hotellissa jossa puolen tunnin välein kysyttiin tarvinko ruokaa, mehua tmv.
Noihin vakuutusasoihin ja hintoihin, en uskalla sanoa mitään kun olen autuaasti unohtanut lähes kaiken + meillä on vakuutuksestkin vaihtuneet sen jälkeen. Meillä hinnat menivät aika tähtitieteellisiksi kun lapsi oli juonut likaista lapsivettä ja siitä johtuen keuhkot eivät toimineet heti kunnolla. Hänet siirrettiin erikoisambulanssilla lastensairaalaan ja hän oli teho-osastolla lähes kaksi viikkoa. Saimme kuitenkin aivan erinomaista hoitoa siellä, ja sen jälkeen kotona vielä kävi hoitaja parin viikon ajan tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Joten kaikki meni lopulta hyvin.
Tsemppiä odotusaikaan!
Kiitos kommentista Paula. Mieleenkiintoinen tuo kommenttisi koskien vauvan painoa. Kyllähän Suomessa tosiaan tuollainen 3,5kg vauva on ihan tavallinen paino vastasyntyneelle kun niitä nelikiloisiakin tuntuu olevan aika paljon. Oma tuntuma on sellainen, että lapset ovat ehkä vähän pienempiä täällä kuin Suomessa. Meidänkin tytöt ovat aina menneet Suomessa reilusti miinuskäyrällä, mutta täällä olivat niissä prosenttitaulukoissa ihan hyvissä lukemissa. Jännä juttu sinänsä, kun amerikkalaisia pidetään aina niin suurina ja ylipainoisina, mutta silmämääräisesti niitä ylipainoisia lapsia ja aikuisia on enemmän Suomessa kuin täällä. Sekin varmasti vaikuttaa, että Aasiasta ja rajan takaa tulleita on niin paljon ja he ovat lyhyttä porukkaa (niinkuin minäkin olen tälläinen 155cm hujoppi).
Poista