keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Los Angeles ja San Diego OSA II

Päivä Disneylandissa taisi olla liian rankka tytöille, koska seuraavana aamuna Sophia oli vähän vaisun oloinen ja mietittiin, että jäädäänkö hotellille vai lähdetäänkö Knottsberry Farm huvipuistoon, johon meillä oli jo liputkin valmiiksi ostettuna. Päätettiin sitten kuitenkin lähteä ja palata hotellille tarpeen vaatiessa. Puistossa oli ihanan rauhallista ja pienten laitteisiin ei tarvinnut edes jonottaa. Tytöt oli tosi innoissaan kun siellä oli niin monta laitetta, johon he pääsivät. Yhden laitteen jälkeen Olivia sanoi, että hän oli sieltä yläilmoista nähnyt jonkun valkoisen laitteen johon halusi mennä. Me ihmeteltiin, että mikäköhän se sellainen on. Se selvisi vähän myöhemmin kun edessämme seisoi koko huvipuiston korkein laite, johon ei pienillä lapsilla ole mitään asiaa. Olivian pitää odottaa aika monta vuotta, ennenkuin hän siihen pääsee. Tuo huvipuisto oli kyllä tosi kiva ja suosittelen sitä niin isoille kuin pienillekin. Meidän visiitti jäi kuitenkin vain pariin tuntiin kun Sophia alkoi valittamaan oloaan. Meillä ei ole sairastettu mitään yli vuoteen, eikä mulla ollut mukana mitään lääkkeitä lapsille. Jouduimme siis kurvaamaan kaupan kautta. Jäin autoon odottamaan Sophian kanssa ja se oksensi siellä päälleen ja vielä pariin kertaan mun käsille joista salaman nopeasti muodostin "kupin" :) Onnesta autosta löytyi kosteuspyyhkeitä niin sain siivottua koko sotkun siinä parkkipaikalla ja Sophia sai päälleen mun neuletakin. Loppupäivä meni hotellihuoneessa, mutta illalla Sophia oli jo omaitsensä ja käytiin uimassakin. Mä epäilen, että se Disneylandin päivä oli vaan liikaa pienelle ja se oli väsynyt.

Knottsberry farmilla asuu myös Jaska Jokunen ja Ressu.

Tämä taisi olla tyttöjen lempilaite.

Pääsivät kuumailmapallo ajelullekin.

Pienten vuoristorata

Tässä otetaan melko iisisti hotellilla.
Seuraavana päivänä hypättiin taas autoon ja lähdettiin ajelemaan San Diegoon päin. Matka sinne kesti noin 1,5 tuntia. Meidän hotelli oli nimeltään The Dana on Mission bay, sijainti on ihan merenrannassa. Tosi kaunis paikka johon kyllä haluan palata. Meidän hotelli oli pienoinen pettymys, joten ensi kerralla täytyy varata joku muu hotelli siltä alueelta. Uima-altaita hotellissa oli kaksi ja ne olivat kyllä kivoja ja toisen altaan vieressä oli vielä iso hiekkalaatikko ja paljon hiekkaleluja. Iltapäivä meni siis niissä merkeissä. Illemmalla ajettiin San Diegon keskustaan ja käytiin siellä kävelemässä ja syömässä. 

Välipalaa omalla partilla hotellissa.

Seuraavana päivänä meillä oli ohjelmassa Sea Wordissa käynti. Sea World sai paljon negatiivista julkisuutta Blackfish nimisen dokumentin jälkeen, joka julkaistiin vuonna 2013. Dokumentti keskittyy Tilikum nimiseen miekkavalaaseen (eng. Orca tai killer whale), joka on tappanut kolme kouluttajaansa. Ehdottomasti näkemisen arvoinen dokumentti, joka kyllä laittaa ajattelemaan että mikä järki on pitää suurta valasta vangittuna pienessä altaassa. Kaliforniassa kouluttajat eivät saa enää mennä uimaan samaan altaaseen miekkavalaiden kanssa, vaan valaita ohjaillaan altaan reunalta.
Sea Worldissa on toki muutakin nähtävää kuin valaat. Parasta päivässä erilaisten esitysten lisäksi oli, se että kaloja pääsee koskettamaan matalissa altaissa. En ottanut päivän aikana kauheasti kuvia, mutta suosittelen ehdottomasti käyntiä Sea Worldissa.

Jason ja Sophia.
Tytöt jakavat juoman. Taustalla näkyviä merileijille pääsi myös syöttämään kaloja. Mekin ostimme muutaman rasian fisuja ja heittelimme niitä kavereille.
Hai kala.
Enpä ole ennen koskenut meritähteen.



Olivia koskee pikku haita.


Valaat hyppii.

Välillä ne kävi näyttäytymässä koko komeudessaan.


Ja vähän lisää hyppyjä.
Tässä kuvassa toisenlainen valas heittää kouluttajansa ilmaan. Aika näyttävä temppu.

Delfiinien loppuhuipennus.
Elmo, mamma ja Cookie monster

Tytöt on suuria cookie monster faneja. Elmo oli surullinen koska jäi huomiotta. Kuvassa näkyvä nainen kertoi, että on hyvin harvinaista että lapset tykkäävät Cookie Monsterista enemmän. Kuulemma 95% antaa halin vain Elmolle.

Kikkarapäät posettaa.
Siinä se sitten vierähti koko viikko hirmu nopeasti. Aina meidän reissujen jälkeen mietin, että osattaisko me joskus tehdä sellainen matka missä ei olisi ihan niin paljon ohjelmaa. Ehkä me ollaan vaan niin levottomia sieluja ettei osata olla aloillamme. Ei meistä varmaan olisi sellaiselle perinteiselle etelänlomalle, jossa maataan altaalla ja rannalla. Ei me pystytä viettämään edes yhtä viikonloppua kotioloissa :) 

Loppumatkalla pysähdyttiin syömään ja saatiin siellä ravintolassa jälkkäriksi tälläinen pikku hattara. Noista kaksosista on aina välillä taloudellista hyötyä kun saavat ilmaisia juttuja :)

Tässä vielä loppukevennyksenä realistinen kuva, siitä minkälaista on saada noita tyttöjä yhteiskuvaan.

 

1 kommentti:

  1. Miten vaikka olet tietoinen Blackfish dokumentista, pystyit silti menemään SeaWorldiin? Huh huh. :(

    Suosittelen kyllä katsomaan ajatuksen kanssa uudelleen..

    VastaaPoista