Off to Alaska

Täällä on taas muutoksen tuulia, me nimittäin lähdetään koko perhe Alaskaan. Jasonin työnantaja tarvitsee häntä siellä joka viikko kolmen kuukauden ajan, ja kun on vauvakin kohta tulossa niin olisi liian hankalaa olla kahdessa eri paikassa. Tämä koko juttu tapahtui tosi nopeasti ja nyt työnantaja etsii meille asuntoa ja autoa. Alaskassa on tällä hetkellä kiireinen turistisesonki ja kaikki asunnot ja vuokra-autot ovat tosi kalliita. Siellä on muutenkin kallista, joten nyt hinnat ovat siis todella pilvissä. Asunnon ja auton lisäksi he maksavat meille bensat ja ruoat. Me pidetään kuitenkin tämä Sacramenton talo, niin on sitten joku paikka johon palata syyskuun lopussa. Lähdön piti olla jo 7.7, mutta sitä oli pakko siirtää viikolla eteenpäin koska asuntoa ei löydy niin nopeasti. Toisaalta hyvä siinä mielessä, että Jasonilla on ensi viikolla tyräleikkaus, joten meitä olisi ollut raskaana oleva ja tyräleikattu monen matkalaukun ja kahden lapsen kanssa muuttamassa Alaskaan :)

Tätä tilannetta tietysti "hieman" mutkistaa se, että mä olen jo 30. raskausviikolla ja vauva pitäisi sitten synnyttää siellä Alaskassa. Suomessa asiassa ei olisi mitään ongelmaa, sen kun soittaisi uuteen neuvolaan ja seuranta jatkuisi siellä. Täällä kaikki on yksityistä ja lääkäritkin voivat valita asiakkaansa. Soitin erääseen paikkaan ja he sanoivat, että eivät halua ottaa uusia asiakkaita jotka ovat yli 30. raskausviikon. Soitin heti toiseen paikkaan ja he hieman empien pyysivät täkäläistä klinikkaa faksaamaan heille mun potilastiedot. Soittelin omalla klinikalleni ja jouduin käymään siellä täyttämässä papereita, jotta he voivat faksata mun tiedot Alaskaan. Nyt sitten odottelen 7-10 päivää tietoa siitä, että ottavatko he minut asiakkaakseen. Tuli hieman sellainen heitteillejätetty olo.   

Tuli tässä liuta muitakin asioita hoidettavaksi kiireisellä aikataululla, koska tyttöjen preschoolin aloitusta piti siirtää ja voimistelusta pyytää 3kk taukoa. Kaikki täällä kotona pitää olla valmiina vauvaa varten, joten viime viikonloppuna käytiin ostamassa sänky ja kaikkea muuta kotona tarvittavaa. Jason on jo vienyt mukanaan Alaskaan tyttöjen turvaistuimet (nekin piti ostaa uudet jotta mahtuvat kaikki kolme takapenkille) vauvan kaukalon ja ensi viikolla hän vie rattaat.
Rintareppu, vaatteita ja mm.kapalo ostettiin jo täältä, koska en ole varma kuinka hyvä valikoima Anchoragessa on ja toisekseen täällä Californiassa on edullisempaa kuin siellä. Muutama juttu jää tosin vielä sinnekin ostettavaksi. On se kyllä kamalaa kuinka paljon rahaa sitä saa uppoamaan vauvan tuloon. Omasta mielestäni ei olla ostettu mitään turhaa, mutta toisaalta tavarat eivät ole ihan sieltä halvimmasta päästä. Nyt kun on kokemusta vauva-ajasta niin sitä on tarkempi niiden tuotteiden ominaisuuksista, mikä tietysti näkyy hintalapussa. 

Ennen lähtöä eletään ihan normaali arkea. Tytöt käy päivittäin uimakoulussa ja ovat siellä oppinneet kaikenlaista. Sophia osaa jo "uida" yhden metrin verran. Tänään mentiin uimakoulusta suoraan ostoskeskukseen ja oltiin siellä 4,5 tuntia. On se kiva kun noiden kanssa voi kierrellä kauppoja niinkin pitkään, vaikka välillä toki syötiin, käytiin leikkipaikalla ja Disneykaupassa. Tytöt saivat tänään taas paljon katseita ja kommentteja ja Sophia jossain välissä sanoi mulle, että "äiti noi kaikki ihmiset tietää että me ollaan twins". Toinen kaksosuuteen liittyvä juttu on, että tytöt ovat tässä lähiaikoina alkaneet pitämään toisiaan kädestä kiinni heille uusissa tilanteissa. Seisovat vierekkäin ja molempien kädet automaattisesti alkavat hapuamaan toisen kättä. Supersöpöä :)

Tytöt odottavat omaa vuoroaan uimakoulussa.

Uimakoulussa.

Uimakoulussa.

Tyttöjen uimaopettajat. Näistä tyypeistä puhutaan paljon.

Tässä odotellaan kun äiti on lääkärissä. Ei meillä yleensä ihan näin rauhallisia lapsia ole :)

Disneykaupassa oli tänään Finding Nemo esitys.

Kun vähän jännittää niin sisko on lähellä.

Juhannus

Mekin päästiin viettämään juhannusta, kun oltiin viikonloppuna FAHAssa (Finnish American Home Association) Napa Valleyssa. FAHAsta olen täällä ennenkin maininnut, mutta kyseessä on siis yhdistys joka ylläpitää suomalaista kulttuuria ja perinteitä. Heillä on kivat tilat, jossa järjestetään erilaisia tapahtumia. Itse olin kahden muun naisen kanssa järjestämässä naisten viikonloppua, joka pidettiin muutama kuukausi sitten. Viime viikonloppuna siellä järjestettiin kolme päivää kestävä juhannusjuhla. Osa ihmisistä tuli juhlistamaan juhannusta päiväseltään ja osa sitten oli koko viikonlopun. Huoneita FAHAssa on vain kuusi, joten suurin osa majoittautui omissa teltoissa. 

Me olimme paikalla ainoastaan lauantaina. Saavuimme paikalle puolenpäivän aikoihin. Heti ensimmäisenä suuntasimme snäkärille ostamaan lounaaksi makkarat. Kahden aikoihin lapsille oli järjestetty kivoja leikkejä, johon me aikuisetkin vähän osallistuimme. Leikkien jälkeen vietimme  useamman tunnin uiden ja saunoen. Päivälliseksi tarjoiltiin lihapullia lisukkeineen. Päivällisen jälkeen oli arpajaiset, johon mekin olimme ostaneet 20 arpaa. Suureksi ihmetykseksi voitimme kaksikin eri palkintoa, todella hämmentävää koska yleensä kumpikaan meistä ei voita mitään. Kotiin lähdimme ajelemaan yhdeksän aikoihin. Tytöt eivät tavoilleen ominaisesti nukahtaneet tälläkään kertaa autoon, vaikka kokopäivä oli touhuttu pihalla ja ajomatkaakin oli 1,5 tuntia. On ne kyllä ihme lapsia kun tuntuu, että niistä ei lopu virta koskaan.

Ja sitten tunnelmia kuvien muodossa:

California, USA ja Suomi

Lounaaksi makkaraa, Jasonilla suu täynnä.

Tässä leikissä Jason ja toinen isä pääsivät avustamaan. Lasten piti täyttää isien pään päällä olevat purkit vedellä.

Tässä meidän tytöt kaatamassa.

Tässä leikissä kaikki kastuivat. Ideana oli vähän sama kuin noitapiirissä, mutta vesi piti kaataa jonkun päälle.

Sitten vedessä liukumista. Tämä näytti olevan hauskaa.

Lapsille ja aikuisille oli omat uimakilpailut. Aikuisten kilpailu oli viesti, jossa kapulan virkaa toimitti t-paita joka uimisvuorossa olevan piti pukea päälleen. Aika moni uimari veti tuon altaanmitan sokkona paita silmillä.

Tytöt odottaa, että koska pääsee veteen.

 Tytöt ovat kyllä varsinaisia vesipetoja. Hyppäsivät nyt FAHAssa ensimmäistä kertaa ponnahduslaudalta ja heti Olivia sai päähänsä hypätä voltilla. Tässä pari videota meidän huimapäistä.

Uimisen jälkeen vähän leikittiin.

Päivällistunnelmaa.

Jackpot. Meikäläisten arpajais palkinnot.

Ilta FAHAssa jatkui meikäläisten lähdön jälkeen musiikin ja tanssien merkeissä. Ehkä me ensi vuonna otetaan oma teltta mukaan ja ollaan myös yötä. Kiitos järjestäjille, meillä oli tosi hauskaa.

Viikonloppu

Juuri viime postauksessa taisin mainita, että me ei kotona juuri viihdytä ja saatetaan lähteä yön yli reissuille ihan hetken mielijohteesta. Perjantaina oli juuri sellainen päivä. Jason tuli kotiin töistä tavallista aikaisemmin ja kotimatkallaan oli saanut idea lähteä Lake Tahoelle. Mä varasin hotellihuoneen, heitin kamat kasaan ja hypättiin autoon. Meiltä Lake Tahoelle on parin tunnin ajomatka. Järvi sijaitsee vuoristossa vajaan 2000m korkeudessa Kalifornian ja Nevadan rajalla. Se on Pohjois-Amerikan suurin vuoristojärvi ja tilavuudeltaan toisiksi suurin, heti Suurien Järvien jälkeen. Talvella järven läheisyydessä pääsee laskettelemaan ja hiihtämään lukuisissa hiihtokeskuksissa, kesällä paikka on mainio vesiurheiluun. 

Matkareitti Sacramentosta Lake Tahoelle.

Sacramentossa on kesällä tosi kuuma ja oli mukava päästä hetkeksi pakoon hellettä. Järvellä lämpötila oli +25C tienoilla, eli juuri sellainen sopiva kesäkeli. Tosin varjossa se tuntui jopa hieman viileältä kun on jo vähän tottunut näihin 35c+++ lämpötiloihin. Kun me lähdettin matkaan Sacramentosta auton mittari näytti +39c ja yhdessä vaiheessa vuoristossa oli vain +13c, tuli siis nähtyä aika vaihtelevia kelejä tuon parin tunnin ajomatkan aikana. 

Kuvia en kauheasti ottanut, mutta alla niistä muutamia. Ensi kerralla täytyy käydä tutustumassa myös järven eteläosaan, tällä kertaa reissu jäi vähän lyhyeksi kun en saanut nukuttua hotellissa kuin pari tuntia ja edellisenä yönä unet jäi myös vähäiseksi (näitä raskauden ihanuuksia).

Ensimmäisenä päivänä oli vähän pilvistä.

Toisena päivänä aurinko paistoi ja vietimme aamupäivän rannalla.

Tytöt oli onnessaan kun saivat leikkiä rannalla.

Olivia.

 Meillä koittaa viikon päästä vähän erilainen arki kun Jason alkaa reissaamaan Alaskaan joka viikko. Hän siis lähtee aikaisin maanantai aamuna ja tulee takaisin lauantain vastaisena yönä. Meillä on siis ennaltamäärittämättömän ajan vain viikonloppu isi. Ajankohta ei ole ehkä ihan paras mahdollinen kun mä olen ollut niin väsynyt tämän raskauden takia, mutta näillä mennään. Kaikkeen tottuu ja sainhan mä meidän muutonkin hoidettua yksin, siihen verrattuna tämä on toivottavasti piece of cake. Toivottavasti vauva ei synny kun Jason on Alaskassa . Mun tuurilla tässä käy juuri niin :) 

Los Angeles ja San Diego OSA II

Päivä Disneylandissa taisi olla liian rankka tytöille, koska seuraavana aamuna Sophia oli vähän vaisun oloinen ja mietittiin, että jäädäänkö hotellille vai lähdetäänkö Knottsberry Farm huvipuistoon, johon meillä oli jo liputkin valmiiksi ostettuna. Päätettiin sitten kuitenkin lähteä ja palata hotellille tarpeen vaatiessa. Puistossa oli ihanan rauhallista ja pienten laitteisiin ei tarvinnut edes jonottaa. Tytöt oli tosi innoissaan kun siellä oli niin monta laitetta, johon he pääsivät. Yhden laitteen jälkeen Olivia sanoi, että hän oli sieltä yläilmoista nähnyt jonkun valkoisen laitteen johon halusi mennä. Me ihmeteltiin, että mikäköhän se sellainen on. Se selvisi vähän myöhemmin kun edessämme seisoi koko huvipuiston korkein laite, johon ei pienillä lapsilla ole mitään asiaa. Olivian pitää odottaa aika monta vuotta, ennenkuin hän siihen pääsee. Tuo huvipuisto oli kyllä tosi kiva ja suosittelen sitä niin isoille kuin pienillekin. Meidän visiitti jäi kuitenkin vain pariin tuntiin kun Sophia alkoi valittamaan oloaan. Meillä ei ole sairastettu mitään yli vuoteen, eikä mulla ollut mukana mitään lääkkeitä lapsille. Jouduimme siis kurvaamaan kaupan kautta. Jäin autoon odottamaan Sophian kanssa ja se oksensi siellä päälleen ja vielä pariin kertaan mun käsille joista salaman nopeasti muodostin "kupin" :) Onnesta autosta löytyi kosteuspyyhkeitä niin sain siivottua koko sotkun siinä parkkipaikalla ja Sophia sai päälleen mun neuletakin. Loppupäivä meni hotellihuoneessa, mutta illalla Sophia oli jo omaitsensä ja käytiin uimassakin. Mä epäilen, että se Disneylandin päivä oli vaan liikaa pienelle ja se oli väsynyt.

Knottsberry farmilla asuu myös Jaska Jokunen ja Ressu.

Tämä taisi olla tyttöjen lempilaite.

Pääsivät kuumailmapallo ajelullekin.

Pienten vuoristorata

Tässä otetaan melko iisisti hotellilla.

Seuraavana päivänä hypättiin taas autoon ja lähdettiin ajelemaan San Diegoon päin. Matka sinne kesti noin 1,5 tuntia. Meidän hotelli oli nimeltään The Dana on Mission bay, sijainti on ihan merenrannassa. Tosi kaunis paikka johon kyllä haluan palata. Meidän hotelli oli pienoinen pettymys, joten ensi kerralla täytyy varata joku muu hotelli siltä alueelta. Uima-altaita hotellissa oli kaksi ja ne olivat kyllä kivoja ja toisen altaan vieressä oli vielä iso hiekkalaatikko ja paljon hiekkaleluja. Iltapäivä meni siis niissä merkeissä. Illemmalla ajettiin San Diegon keskustaan ja käytiin siellä kävelemässä ja syömässä. 

Välipalaa omalla partilla hotellissa.

Seuraavana päivänä meillä oli ohjelmassa Sea Wordissa käynti. Sea World sai paljon negatiivista julkisuutta Blackfish nimisen dokumentin jälkeen, joka julkaistiin vuonna 2013. Dokumentti keskittyy Tilikum nimiseen miekkavalaaseen (eng. Orca tai killer whale), joka on tappanut kolme kouluttajaansa. Ehdottomasti näkemisen arvoinen dokumentti, joka kyllä laittaa ajattelemaan että mikä järki on pitää suurta valasta vangittuna pienessä altaassa. Kaliforniassa kouluttajat eivät saa enää mennä uimaan samaan altaaseen miekkavalaiden kanssa, vaan valaita ohjaillaan altaan reunalta.

Sea Worldissa on toki muutakin nähtävää kuin valaat. Parasta päivässä erilaisten esitysten lisäksi oli, se että kaloja pääsee koskettamaan matalissa altaissa. En ottanut päivän aikana kauheasti kuvia, mutta suosittelen ehdottomasti käyntiä Sea Worldissa.

Jason ja Sophia.

Tytöt jakavat juoman. Taustalla näkyviä merileijille pääsi myös syöttämään kaloja. Mekin ostimme muutaman rasian fisuja ja heittelimme niitä kavereille.

Hai kala.

Enpä ole ennen koskenut meritähteen.

Olivia koskee pikku haita.

Valaat hyppii.

Välillä ne kävi näyttäytymässä koko komeudessaan.

Ja vähän lisää hyppyjä.

Tässä kuvassa toisenlainen valas heittää kouluttajansa ilmaan. Aika näyttävä temppu.

Delfiinien loppuhuipennus.

Elmo, mamma ja Cookie monster

Tytöt on suuria cookie monster faneja. Elmo oli surullinen koska jäi huomiotta. Kuvassa näkyvä nainen kertoi, että on hyvin harvinaista että lapset tykkäävät Cookie Monsterista enemmän. Kuulemma 95% antaa halin vain Elmolle.

Kikkarapäät posettaa.

Siinä se sitten vierähti koko viikko hirmu nopeasti. Aina meidän reissujen jälkeen mietin, että osattaisko me joskus tehdä sellainen matka missä ei olisi ihan niin paljon ohjelmaa. Ehkä me ollaan vaan niin levottomia sieluja ettei osata olla aloillamme. Ei meistä varmaan olisi sellaiselle perinteiselle etelänlomalle, jossa maataan altaalla ja rannalla. Ei me pystytä viettämään edes yhtä viikonloppua kotioloissa :) 

Loppumatkalla pysähdyttiin syömään ja saatiin siellä ravintolassa jälkkäriksi tälläinen pikku hattara. Noista kaksosista on aina välillä taloudellista hyötyä kun saavat ilmaisia juttuja :)

Tässä vielä loppukevennyksenä realistinen kuva, siitä minkälaista on saada noita tyttöjä yhteiskuvaan.

 

Los Angeles ja San Diego OSA I

Kylläpäs mä olen ollut laiska bloggaaja, kun en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua mitään pitkään aikaan. Mua on vaan väsyttänyt niin kamalan paljon, että mihinkään ylimääräiseen ei ole riittänyt virtaa (vaikka ei tämä tietokoneella istuminen nyt niin rasittavaa olekkaan). Jos joku nyt ei vielä tiedä, niin syy mun laiskaan ja väsyneeseen olotilaan on mahassa asusteleva vauva.

Sitten viime postauksen on tapahtunut vaikka mitä - on ollut puppy showereita, synttäreitä, ladies getaway weekend jne. mutta tänään ajattelin kirjoittaa meidän matkasta Los Angelesiin ja San Diegoon. Molemmissa paikoissa me ollaan Jasonin kanssa käyty, mutta aina niissä riittää lisää näkemistä.

Matka alkoi lauantai aamuna Sacramentosta, josta ajeltiin yhden pysähdyksen taktiikalla Los Angelesiin. Yksi juttu mitä täällä Californiassa riittää on liikenne, sitä on aina, kaikkialla ja paljon. Meiltä Los Angelesiin pääsee koko matkan samaa moottoritietä, mutta ei toivettakaan että pystyisi käyttämään vakionopeudensäädintä kun matka on jatkuvaa jarruttelua ja kiihdyttelyä. Mitä lähemmäksi Los Angelesia tullaan, sitä ärsyttävämpää ajamisesta tulee. En edes halua kuvitella minkälaista olisi asua siellä ja matkustaa niissä ruuhkissa joka päivä. Aina maailmalla ruuhkissa istuessa mulle tulee mieleen kotikaupunkini Tampere ja kuinka siellä porukka valittaa Kekkosentien neljän ruuhkasta. No mutta, takaisin asiaan. Ensimmäiset kaksi yötä olimme Doubletree by Hilton Westsidessa. Ihan mukava, siisti hotelli ja tärkeimpänä tietysti uima-allas. Tytöille meidän matkusteluiden tärkein anti on aina uiminen.

Seuraavana päivänä lähdimme turistikierrokselle Los Angelesiin. Pääkohteena oli Hollywood. Kävimme myös pyörähtämässä Beverly Hillsissä ja keskustassa. Los Angelesin keskustassa ei ole mitään nähtävää, tämä oli ensimmäinen kerta kun sinne menimme ja jäänee viimeiseksi. Keskustassa sijaitsee myös pahamainen alue Skid row, joka on koti 3000-6000 kodittomalle. Alue oli aivan järkyttävä ja se porukka siellä...sanotaan nyt, että en olisi kyllä mennyt siellä autosta ulos.

Siellä se Hollywood kyltti pilkottaa.

Sophia ja Olivia.

Hollywood walk of fame.

Hollywood walk of fame.

Hollywood walk of fame.

Hollywood walk of fame.

Hollywood.

Hollywood.

Seuraavana päivänä suuntasimme Santa Monicaan ja Venice Beachille. Molemmat ovat kivoja paikkoja, mutta Venice beachilla liikkuu niin kirjavaa porukkaa, että se on nähtävä jo pelkästään siitä syystä.

Aamupalaa huoneessa. Huoneeseen sai vain yhden varasängyn, joten toisen virittelimme tuolista ja rahista (näkyy tuolla taustalla). Respan neiti kuvitteli, että toinen lapsi voisi nukkua meidän välissä ja toinen varasängyssä. Not gonna happen :) Sitäpaitsi ainakin kaikki kaksosten äidit tietää

Kikkarapäät Santa Monicassa.

Linnut on aina pop.

Lounaaksi Meksikolais/Aasialaista fuusio ruokaa. Olikin muuten hyvää.

Posettamista Venice Beachilla.

Venice beach.

Venice beach.

Venice beach.

Venice beach.

Venice beach.

Venice beach.

Venice beach.

Venice Beachilta lähdettäessä kello oli jo 16.30 ja mietittiin, että käydäänkö vielä jossakin vai lähdetäänkö ajelemaan kohti seuraavaa etappia Anaheimia, jonne matkaa oli noin 60km. Googlemapsin mukaan matkaan menisi yli 1,5 tuntia joten päätettiin lähteä ajamaan jotta päästäisiin ihmisten aikoihin perille. Anaheimin hotelli oli sekin Hilton ketjun. Huone oli tosi kiva, koska siinä oli erikseen makuuhuone ja olohuone, jossa oli vuodesohva.

Aamulla nousimme jo suht hyvissä ajoin, koska tiedossa oli päivä Disneylandissa. Tiesimme jo vanhasta kokemuksesta, että siellä saa kulumaan koko pitkän päivän. Tiesin, että kolmevuotiaat eivät vielä niin osaa arvostaa Disneylandissa käyntiä, mutta oli se silti kiva kokemus heillekin kun näkivät tuttuja hahmoja. Aikuisena sanoisin, että hienointa Disneylandissa on se miljöö, se on vaan niin kertakaikkisen upeasti rakennettu. Huonoja puolia on ihmispaljous ja se, että joka paikkaan joutuu jonottamaan vähintään 30min. Suosituimpiin laitteisiin jonotusaika on parisenkin tuntia. Tytöt kyllä jaksoivat tosi upeasti koko 11 tunnin päivän. Olivat varmaan ainoat ikäisensä, jotka eivät olleet rattaissa. Jos heiltä kysytään, niin kohokohtia olivat bussimatkat hotellilta Disneylandiin ja takaisin, vaikka olihan se ihan kiva päästä tapaamaan myös Helinä-keijua, Mikki Hiirtä ja Hessu Hopoa.

Indiana Jones risteily.

Siellä ne prinsessat asuu.

Tähänkin Dumbo laitteeseen jonotettiin 40 min.

Keijuja.

Siinä se Helinä-keiju nyt on.

Mikki Hiiren kotona, Äitillä kunnon Jenkki hymy.

Hessukin tavattiin.

Tälläsessä paikassa ne Mikki ja Aku sun muut asuu.

New Orleans

Ihan lopuksi jäätiin vielä katselemaan paraati. Se oli kyllä kanssa viimeisen päälle hieno juttu. Kompensoi vähän suolasta melkein $400 hintaa (+syömiset, juomiset jne.) mikä me tästä päivän lystistä maksettiin.