tiistai 11. maaliskuuta 2014

Calaveras Big Trees State Park

Viime viikonloppuna päätettiin jatkaa lähiseutujen tutkimista. Kohteeksi valikoitui Calaveras Big Trees State Park. Isoilla puilla tarkoitetaan punapuita (eng. Sequoia). Punapuita alueelta on löytynyt ensimmäisen kerran jo 1800-luvun puolessavälissä. Punapuut voivat elää yli 2000-vuotiaiksi ja ne kasvavat ainoastaan Oregonissa ja Californiassa. Calaveras puistossa suurimman puun halkaisija on 7,62m.

Mennessä ajettiin tuota harmaalla näkyvää reittia ja kotiinpäin sinistä.
Näin talviaikaan puistosta on auki vain pieni osa, me kiersimme auki olevan vajaan 3km lenkin, jonka varrella sijaitsevat suosituimmat nähtävyydet.





Tämä puu kaadettiin jo 1853 ja on varmasti yksi suosituimpia nähtävyyksiä.

Tästä kuvasta saa vähän käsitystä siitä kuinka suuri puunkanto on.


Kaadetusta puusta osa on jätetty paikalleen.

Tähän puuhun on mukava nojailla.

Kaatuneen punapuun juuret.

Tämän kaatuneen puun sisälle pääsi kävelemään.

Mukava tunneli.


Aina välillä ollaan parhaita kavereita.

Tämäkin puu on yksi suosituimpia nähtävyyksiä. Tunneli rakennettin 1880-luvulla kävijoitä houkuttelemaan.

Metsässä seikkailun jälkeen päätimme ajaa korkeammalle vuoristoon. Noin 15min ajomatkan päässä, 2100m korkeudesta löytyi jo aika tavalla lunta vaikka lämpöasteita oli 10C. Paikka on nimeltään Bear Valley ja siellä näytti olevan myös mukavat maastot murtomaahiihtoon ja moottorikelkkailuun. En vain voi olla miettimättä kuinka täydellinen paikka tämä California on luontonsa osalta. Upeat vuoristomaisemat ja talviurheilumahdollisuudet ovat meiltä alle kahden tunnin matkan päässä ja meren äärelle pääsee yhtä nopeasti.




Olimme yötä Murphys nimisessä kylässä, joka oli mukavan idyllinen paikka. Pääkadun varrelta löytyi useita viininmaisteluhuoneita (onkohan tuo oikea termi?). Ravintolat olivat hieman hinnakkaita, mutta tilaamani risotto oli kyllä herkullista. Tytöt söivät pennepastaa parmesanjuustolla, sekin näytti uppoavan heille erittäin hyvin koska eivät varmasti ole koskaan syöneet yhtä paljoa ruokaa. Yleensä tilaamme heille lastenaterian puoliksi, mutta tällä kertaa onneksi omat ateriat koska lautaset tyhjenivät nopeasti.

Seuraavana päivänä ajoimme noin 10 minuutin päähän Moaning Cavern -luolalle. Luola on niin suuri korkeussuunnassa, että Vapaudenpatsas mahtuisi sen sisään. Paikoillaan se on ollut jo tovin, nimittäin luolansuulla oli näytillä sieltä löydettyjä luita ja vanhin pääkallo oli 12000 vuotta vanha.
Ennen luolaan menoa tytöt tutustuivat kanoihin. Kielloista huolimatta Sophia laittoi sormensa häkkiin ja sai tuntea miltä kanan purema tuntuu.
Luolaan laskeuduttin portaita pitkin, joita on 234kpl molempiin suuntiin. Keskimmäisessä kuvassa näkyy kierreportaikko, jota pitkin luolaan laskeudutaan.
Luolaan johtavat portaat olivat alkuun hyvin kapeat.

Tässä sitä ollaan luolan pohjalla.
Tuo luolassa käynti oli kyllä tosi hauska kokemus. Yhdessä vaihessa opas laittoi kaikki valot pois päältä ja niin pimeässä en ole koskaan ollut. Opas kertoi, että jos pimeässä viettäisi kaksi viikkoa ja sen jälkeen altistuisi nopeasti valolle, ihminen sokeutuisi samantien. Saimme myös kokea minkälaista luolassa on pelkän kynttilänvalossa.
Portaita pitkin luolassa pääsee vajaan 40 metrin syvyyteen. Halutessaan (ja lisämaksusta) luolassa voi jatkaa paljon syvemmälle oppaan kanssa. Kierros kestää kaikkiensa noin 3 tuntia ja välillä mennään todella ahtaista paikoista. Toiminnan ihmisenä mua jäi tietysti harmittamaan kun jouduin tyytymään lällyyn perussettiin. Kyllä mä vielä palaan sinne, että pääsen oikein kunnolla luolailemaan.

Luolan läheisyydessä oli muutakin aktiviteettia, mm. kiipeilyseinä, 0,5km köysirata ja kullanhuuhdontaa.

Kullanhuuhdontaa

Näitä isoja käpyjä on jokapaikassa. Havunneulasetkin on täällä hurjan suuria. Tässä tyypillinen Sophia ilme.
Meillä oli  siis oikein mukava viikonloppu ja nuo seudut on ehdottomasta paikkoja johon olisi kiva viedä vieraita. Mukavaa on myös, se että sinne voi mennä ihan päiväseltääkin kun matkaa on vain se 2 tuntia suuntaansa. Viininystäville löytyy paljon viinitiloja, jossa pääsee maistelemaan paikallisia viinejä.


3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen paikka. Kylä on syntynyt kultakuumeen aikana. Onkohan siinä luolassakin louhittu kultaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on paljonkin näitä kultakuumeen aikana syntyneitä paikkoja. Kuukausi sitten käytiinkin yhdessä vanhassa kultakaivoksessa ja samalla myös nähtiin miten se kulta eroteltiin kivestä.
      Tässä tekstissä mainitussa luolassa ei kuitenkaan ole louhittu kultaa.

      Poista
  2. Noita puita olisi hieno päästä katsomaan, tosi mahtavia. Mutta luolaan en menisi ahtaanpaikankammoisena...

    VastaaPoista