Koti melkein paketissa

Viimeinen kuukausi on ollut tosi kiireinen. Syyskuussa päivät kuluivat kotona pakkaillessa ja kirpparillakin piti käydä joka päivä kahden viikon ajan täydentämässä ja siistimässä pöytää. Onneksi tytöt olivat hoidossa koko syysykuun klo. 9-15, koska heidän kotona olo olisi kyllä tehnyt pakkaushommasta vaikeaa.

Kirpparilla siis myin omia ja Jasonin vaatteita, sekä kaikenlaista sekalaista kodin tavaraa. Aika iso osa huonekaluista menee kavereille, muut olen sitten myynyt netissä. Kaapit ja varastot on jo aika lailla tyhjiä ja huonekaluista jäljellä on sängyt, ruokapöytä ja sohva. Tyhjää ja kolkkoa alkaa olamaan, koska matotkin on myyty.  Meidän koti näytti aika monena pakkauspäivänä tältä:

Paljon on ollut myös sellaista tavaraa jota ei voi oikein myydä, mutta en raaskisi roskiinkaan heittää. Yhtenä viikonloppuna mulla oli tuossa oven edessä "saa ottaa" pöytä naapureille. Luulenpa, että vielä toisenkin vastaavan laitan pystyyn. Tässä siitäkin kuva:

Osan tavaroista olen vienyt tyttöjen päiväkotiin, mm. lampaan taljat, säilytyskoreja, askartelutarvikkeita.

Sinne uuteen kotiin lähti laivalla 11 laatikkoa ja meidän koira, eli Eero Aarnion puppy. Puppy oli aika huvittavan näköinen paketissaan, vai mitä sanotte?

Kaiken kaikkiaan oli tosi kova homma käydä läpi kaikki tavarat ja päättää yksitellen mitä niille tekee. Monta kertaa kävi mielessä, että normi kotimaanmuutto tuntuisi tähän verrattuna tosi helpolta.

Tässä lokakuun aikana ollaan tyttöjen kanssa tapailtu ystäviä ja sukulaisia. Eilen tultiin Tampereelta, jossa oltiin Hotelli Rosendahlissa yötä. Nukuttiin kaikki samassa sängyssä, mikä on meidän perheessä tosi harvinaista. Tytöt eivät aluksi malttaneet nukahtaa, mutta viimein sammuivat samaan asentoon

Aamu Tampereella valkeni synkkänä ja sateisena. Lokakuu on ihan hyvä kuukausi lähteä pois Suomesta:

Sitten vielä se tärkein, eli meidän lähtöpäivä. Se on nimittäin keskiviikko 23.10, eli alle kahden viikon kuluttua. Edellisenä lauantaina tullaan hakemaan loputkin huonekalut pois, joten viimeiset neljä yötä me ollaan hotellissa. Jason tulee hakemaan meitä 20.10, kyllä täällä daddya onkin jo kaivattu. Melkosen rankkaa olla yksin noitten ipanuuksien kanssa 24/7. Tytötkin joka päivä kysyvät koska se daddy tulee ja, että heillä on daddya niin kova ikävä.