Halloween tunnelmia ja vähän muutakin

Huh, huh kuinka kiirettä on pitänyt kolmen lapsen kanssa. Kiire on tosin ihan itse aiheutettua, koska olen tälläinen perfektionisti joka ei halua tehdä mitään vähän sinne päin (ja muutenkin haalin aina itselleni kaikkea tekemistä). Vauvan hoito on kyllä kauhean aikaavievää hommaa, vaikka niitä on vain yksi tällä kertaa. Tytöt on olleet edelleen hyviä apureita, mutta he pyrkivät pitämään huolen siitä, että annan myös heille huomiota. Meillä on edellisen viikon aikana nähty sellaista käyttäytymistä, jota odottaisi kaksivuotiailta. Muun muassa käyty jauhopussilla, täytetty puistossa juoma-allas ruoholla ja lukuisia muita juttuja. Yritän parhaani olla menettämättä hermoja, mutta monesti aika huonolla menestyksellä. 

Alkuviikosta käväsin myös sairaalassa. En mene yksityiskohtiin, mutta olin erinäisten oireiden vuoksi soittanut lääkäriin jo muutamaan kertaan. Vihdoin sain ajan tulla tarkistuttamaan tilanne ja selvisi, että kohtuun oli jäänyt istukkaa. Lääkäri sai yhden palan pois, mutta lähetti minut sairaalaan kaavintaan. Pääsin sisälle onneksi nopeasti ja nukutuksessa sitten poistivat loputkin istukan palat ja pääsin heti herättyäni kotiin.

Minä ja Lukas 1kk

Lukas 1kk

Me ollaan Alaskan keikan jälkeen pikkuhiljaa palailtu normaali arkeen. Tytöt palasivat voimisteluun ja pääsivät nyt seuraavaan ryhmään, jossa tehdään jo isompien juttuja ja he ovat tykänneet siitä tosi paljon. Lisäksi he aloittivat preschoolissa kahtena iltapäivänä viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Preschool valmistaa heitä ensi syksynä alkavaa koulua varten. He ovat kyllä menneet preschooliin tosi innoissaan. Viime viikolla siellä oli varainkeruu pyöräilytapahtuma, otin siitä pihasta muutaman kuvan.

 

Voimistelupaikan ulkopuolella.

Halloween lähestyy ja tänään kävimme eräällä Pumpkin patchilla. Pumpkin patchit ovat kurpitsatiloja ja niissä on kurpitsojen lisäksi kaikenlaista muutakin näkemistä ja tekemistä. Tämän päiväinen paikka oli aika simppeli, koska siellä oli kurpitsojen lisäksi vain heinä- ja maissisokkelot ja traktoriajelu. Tässä Halloweenin alla on onneksi aikaa vielä katsastaa muitakin paikkoja. Me ostettiin vasta muutama pikkukurpitsa ja sitten vasta myöhemmin isommat kaiverrettavaksi.

Heinäpaalisokkelo

Maissisokkelo

Traktoriajelulla

Traktoriajelulla

Näin ne hommat hoituu suomalaiselta emännältä.

No joo, ei nyt mikään maailman hienoin asetelma.

Good bye Alaska

Me palattiin Sacramentoon viikko sitten lauantaina. Viimeiset päivät eivät menneet ihan suunnitellusti, koska sain pahan rintatulehduksen. Tulehdus alkoi tiistai-iltana ja sinä ensimmäisenä yönä kuumetta oli 40c. Aamulla soitin lääkärille, joka onneksi lähetti antibioottireseptin suoraan apteekkiin ja Jason kävi sen ennen töitä hakemassa. Keskiviikko meni kotona maatessa ja kuumeen sahatessa 37 ja 40 väliä. Seuraavana yönä olin myös tosi kipeä ja torstai aamupäivänä piti viedä Lukas 2vk tarkastukseen ja koska Jason oli töissä niin sinne lääkäriin piti raahautua kolmen lapsen kanssa. Kun pääsimme kotiin olin niin kipeä, että oli pakko soittaa lääkäriin uudestaan. Lääkärin määräyksestä lähdin ensiapuun, jossa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että minun tulee jatkaa saamani antibiootin ottamista ja odottaa vielä päivä. Meillä oli lennot perjantaille, mutta torstaina siirsimme ne lauantaille, koska meillä ollut edes tavarat pakattuna ja minä ihan kanttuvei. Perjantaina olo olikin jo sitten parempi ja saatiin pakattua ja lauantaina suoriuduttiin lentokentälle. Ensimmäinen lento oli ihan täynnä ja vielä koneeseen mennessä meillä ei ollut vierekkäisiä paikkoja, onneksi sumplaus kuitenkin onnistui ja minä ja Lukas istuttiin vierekkäin ja Jason tyttöjen kanssa. Toisella lennolla mä istuin Lukaksen ja Olivian kanssa. Rintapumppu kulki matkassa ja ennen lentoja pumppasin Lukakselle matkaevästä.

Valmiina lähtöön

Mun travelbuddy

Meidän toinen lento tehtiin näin hienolla lentokoneella

Finally home...karsee määrä tavaraa.

Palaan tässä vielä ajassa muutaman viikon taaksepäin. Meidän viimeisenä viikonloppuna kävimme pienellä patikointi reissulla Jasonin työkavereiden kanssa. Kaksi työkavereista on Intialaisia ja he ihmettelivät kuinka mä voin olla liikkeellä 10 päivän ikäisen vauvan kanssa ja kaikenlisäksi vielä patikoimassa :) Intiassa kuulemma äiti ei lähde vauvan kanssa kotoa pois ensimmäiseen kolmeen kuukauteen. Lukas kulki mukana rintarepussa ja pääsi mun kanssa jopa sellaiseen käsikäyttöiseen vaijerihissiin, jolla ylitettiin joki. Oli ihana kävellä raittiissa ilmassa ja kauniissa maisemissa.

Tässä vaijerihissin toinen pää.

Vaijerihissi.

Jason ja Olivia hississä.

Maisemia hissistä.

Siellä se beibi kulki ihan hyvin rintarepussa.

Alaskassa oli kiva viettää muutama kuukausi, mutta kyllä kotonakin on taas mukava olla. Täällä on omat tavarat ja paljon tilaa. En myöskään pistä pahakseni näitä lämpöisiä kelejä kun lämpömittari kohoaa 30c kieppeille ja välillä vähän ylikin.

Eiks niin, että suomalaiset lapset nukkuvat päikkärit pihalla.

Kesävaatteillekin tuli onneksi käyttöä.

 

Vauva-arkea

Pahoittelen muutaman viikon päivitystaukoa. Monet lukijoista ovat facebook kavereitani ja jo tietävätkin, että meille syntyi pieni Lukas poika 4.9.2014 klo. 19.46. Pojalla oli painoa 3415g ja pituutta 52cm. Yllättävän iso poika sieltä siis tuli, tosin aika laiheliinilta se näyttää kun pituutta oli kuitenkin aika reilusti.

Synnytys käynnistettiin rv 39+1. Menimme sairaalaan aamulla klo 8 ja klo 10 aloin saamaan suonensisäisesti supistuksia aiheuttavaa oksitosiinia.

Tässä viimeinen kuva musta ja mahasta.

Kalvot puhkaistiin 11.30. Etenkin tuo kalvojen puhkaiseminen sai aikaan kipeät supistukset. Sinnittelin klo 15 asti, jolloin sain epiduraalin. Kaksoset syntyi luomuna, enkä voinut edes kuvitella kuinka paljon se epiduraali voisi auttaa kipuihin. Sehän teki koko hommasta ihan piece of caken. Toki se vaikuttaa ihmisiin erilailla, mutta oma kokemus oli se, että kivut olivat aivan toista luokkaa luomuna synnyttäessä. Vauvan sydänäänissä oli vähän jotain häikkää ja sen vuoksi sain välillä lisähappea. Aika moneen piuhaan sitä oli kiinnitettynä siinä sängyssä maatessa.

Avautumisvaihe oli aika pitkä koska vasta 19.30 olin 10cm auki. En tuntenut ponnistustarvetta, mutta olin jo niin kypsä koko hommaan, että kysyin saisinko alkaa ponnistamaan jokatapauksessa ja 16 minuuttia myöhemmin syntyi Lukas.

Eka kuva mamasta ja Lukaksesta.

Taisin jo aikaisemmissakin postauksissa kehaista sairaalaa. Synnytysosasto oli juuri remontoitu ja samoiten lapsivuodeosasto. Osastolla ollessa jokainen saa itse tilata haluamansa ruoat menusta. Oli myös kiva, että huonetta ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa ja siellä oli levitettävä vuodesohva. Jasonkin nukkui ensimmäisen yön siinä sohvalla. Toiseksi yöksi lähetin sen lepäämään kotiin :) Sairaalayöt on niin levottomia kun siinä ramppaa ihmisiä tarkistamassa milloin mitäkin.

Menu

Sain tälläisen gift basketin ravintolalta :)

Lounaaksi kalaa, riisiä ja salaattia.

Aamupalaksi valikoitui molempina aamuina samat jutut :) Sopivan tuhti setti juuri synnyttänäälle nälkäiselle mamalle.

Vauvan jalkaa laitettiin tälläinen hälytyslaite, jotta kukaan ei voi poistua vauvan kanssa osastolta luvatta.

Tässä kotiin lähdössä.

Kaiken kaikkiaan synnytys meni tosi hyvin ja pääsin pois sairaalasta 1,5 vrk myöhemmin. Kotona tuskastelin imetyksen kanssa. Maito nousi jo toisena päivänä ja sitä tuli hurjasti, mutta vauva ei tahtonut imeä. Neljäntenä päivänä synnytyksestä kävimme lääkärissä ja paljastui, että Lukas oli menettänyt 15% syntymäpainostaan. Tapasin imetyskonsultin, joka auttoi imuotteen kanssa. Poika ei meinannut millään suostua rinnalle ja sovimme, että syötän hänelle pumpattua maitoa pullosta. Seuraavana päivänä paino olikin noussut jo 90g ja sitä seuraavana 30g. Mutta nyt viimeisten kahden päivän aikana paino oli noussut yhteensä vain 22g. Lisäksi hän on kellastunut, mutta bilirubiini arvo 290 ei ole tarpeeksi korkea valohoitoa varten. Olen siis juossut lääkärissä jokapäivä ja sama homma jatkuu ensi viikolla. Olen nyt yrittänyt syöttää häntä vähän joka välissä. Lukas vaan on kovin uninen, eikä itse edes herää syömään. Voi olla, että pyydän heitä ottamaan tuon biliribiinin uudelleen maanantaina jos poika ei hieman piristy. 

Tytöt ovat ottaneet pikkuveljen vastaan ihan hurjan hienosti. He haluavat pitää Lukasta sylissä ja auttaa vaipanvaihdossa jne. Mustasukkaisuutta ei ole vielä havaittavissa, mutta tuskin siltä ihan täysin vältytään kun vauva kuitenkin vaatii tosi paljon mun huomiota, etenkin kun tuo syöminen on nyt vähän hankalaa. 

Me ollaan tässä viikon aikana puuhailtu jo kaikenlaista. Mä en vaan pysty olemaan kotona edes yhtä kokonaista päivää, vaan tykkään siitä että on ohjelmaa. Tässä lopuksi kuvia viikon varrelta.

Tyypillä on kunnon hiukset.

Olivia hoitaa.

Sophia ja Lukas.

Sophia harjaa hiuksia.

Torilla.

Lukas tykkää nukkua kapaloituna.

Tässä silmät auki.

Jääkarhun kanssa poseerausta.

Keilailua.

Meitin perhe museon pihamaalla.

Mama ja Lukas

Build a bearissa oli loppuunmyynti. Jono oli pitkä ja Lukas sai iltapäiväruokansa siinä jonottaessa.

Tytöt uusien nallejensa kanssa.

Tässä vielä kuva tältä aamulta.

Alaska State Fair

Tietääkseni jokaisessa USA:n osavaltiossa järjestetään vuosittain niin sanottu State Fair, vapaastikäännettynä osavaltion messut. En ole käynyt vastaavilla messuilla muissa osavaltioissa, joten minulla ei ole mitään vertailukohtaa. Messut alkoivat 21.8 ja päättyvät 1.9. Näillä Alaskan messuilla oli tarjolla paljon herkullista ruokaa, erilaisia huvipuistolaitteita isoille ja pienille, paljon myytikojuja, eläimiä, näyttelyitä, tanssi ja muita esityksiä ja paljon muuta. Alue oli tosi suuri ja mekin saatiin kulutettua siellä 6 tuntia ja kännykän askelmittarin mukaan kilometrejäkin tuli noin kahdeksan, Jasonin mittarin mukaan lähemmäksi 10km.

Messut sijaitsivat Palmerissa, jonne on noin 45 min ajomatka meiltä. Koska messuille oli menossa muutama muukin ihminen meidän lisäksi, kesti matka vähän kauemmin.  

Meillä oli mukana susi.

Anchoragesta Palmeriin vie vain yksi tie, joten osattiin odottaa autojonossa seisoskelua.

Welcome to Alaska State Fair.

Tässä esitellään erilaisia kasveja.

Tivolialuetta

Tytöt on niin lyhyitä, että pääsevät vain tälläisiin tylsiin vauvalaitteisiin. Ne olis jo itse valmiita niihin hurjimpiin aikuisten laitteisiin :)

Karuselli on aina suosikki.

Kaikenlaisia kojuja.

Pääsin vihdoin maistamaan funnel cake. Tämä on maistuu aikalailla tippaleivältä. NAM!!! Vastapainoksi tuo light cokis.

Chocolate dipped bacon - suklaaseen dipattua pekonia. Tämä herkku jäi maistamatta.

State Troopers.

Sophia valmistatuu seinäkiipeilemään.

Siellä se menee.

Olivia odottaa vuoroaan.

Olivia kiipeilee.

Panssarivaunuun tutustumista.

Panssarivaunun sisällä.

Mamma pääsi RVn rattiin. RV on sellainen ison bussin kokoinen asuntoauto. Oli aika hieno päästä tutustumaan sisälle, koska niissä on kyllä todella hienot tilat. Näitä täällä Jenkeissä näkee tienpäällä aika paljonkin ja moni vetää oman bussinsa perässä vielä pienempää autoa (joka sekin useasti joku katumaasturi).

Sitten tutustuttiin lehmiin.

Olivia lypsää kilipukkia.

Sophia lypsyllä.

Pikkupossuja.

Sitten vielä loppuun pikku raskauspäivitys. Tänään oli taas lääkäri ja verenpaine koholla, mutta ei muita raskausmyrkytyksen oireita. Ensi viikolle sovittiin tuosta syystä vielä lääkärin lisäksi ultra ja kaksi sydänkäyrienottoa. Ultrassa tarkistetaan ainakin vauvan kasvu ja lapsiveden määrä. Vauvan sydänkäyrää otetaan tunnin verran kahtena eri päivänä, kai siitäkin vaan katsotaan että kaikki on ok. Lääkäri puhui jo käynnistyksestä viikolla 39, joten voi olla että meille syntyy vauva hyvin piankin. Mulla tulee tänä keskiviikkona viikkoja tasan 38. Anoppi teki ekstemporee päätöksen ja lentää tänne tulevana sunnuntaina. Vähän ahdastahan täällä kämpässä tulee, mutta on ainakin tytöille hoitaja ja Jasonkin pääsee synnytykseen mukaan. Appivanhemmat asuu Guatemalassa, joten anopilla on pitkä matka tänne. Itseasiassa sieltä on tänne pidempi matka kuin Suomesta.