maanantai 29. syyskuuta 2014

Good bye Alaska

Me palattiin Sacramentoon viikko sitten lauantaina. Viimeiset päivät eivät menneet ihan suunnitellusti, koska sain pahan rintatulehduksen. Tulehdus alkoi tiistai-iltana ja sinä ensimmäisenä yönä kuumetta oli 40c. Aamulla soitin lääkärille, joka onneksi lähetti antibioottireseptin suoraan apteekkiin ja Jason kävi sen ennen töitä hakemassa. Keskiviikko meni kotona maatessa ja kuumeen sahatessa 37 ja 40 väliä. Seuraavana yönä olin myös tosi kipeä ja torstai aamupäivänä piti viedä Lukas 2vk tarkastukseen ja koska Jason oli töissä niin sinne lääkäriin piti raahautua kolmen lapsen kanssa. Kun pääsimme kotiin olin niin kipeä, että oli pakko soittaa lääkäriin uudestaan. Lääkärin määräyksestä lähdin ensiapuun, jossa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että minun tulee jatkaa saamani antibiootin ottamista ja odottaa vielä päivä. Meillä oli lennot perjantaille, mutta torstaina siirsimme ne lauantaille, koska meillä ollut edes tavarat pakattuna ja minä ihan kanttuvei. Perjantaina olo olikin jo sitten parempi ja saatiin pakattua ja lauantaina suoriuduttiin lentokentälle. Ensimmäinen lento oli ihan täynnä ja vielä koneeseen mennessä meillä ei ollut vierekkäisiä paikkoja, onneksi sumplaus kuitenkin onnistui ja minä ja Lukas istuttiin vierekkäin ja Jason tyttöjen kanssa. Toisella lennolla mä istuin Lukaksen ja Olivian kanssa. Rintapumppu kulki matkassa ja ennen lentoja pumppasin Lukakselle matkaevästä.

Valmiina lähtöön

Mun travelbuddy

Meidän toinen lento tehtiin näin hienolla lentokoneella

Finally home...karsee määrä tavaraa.
Palaan tässä vielä ajassa muutaman viikon taaksepäin. Meidän viimeisenä viikonloppuna kävimme pienellä patikointi reissulla Jasonin työkavereiden kanssa. Kaksi työkavereista on Intialaisia ja he ihmettelivät kuinka mä voin olla liikkeellä 10 päivän ikäisen vauvan kanssa ja kaikenlisäksi vielä patikoimassa :) Intiassa kuulemma äiti ei lähde vauvan kanssa kotoa pois ensimmäiseen kolmeen kuukauteen. Lukas kulki mukana rintarepussa ja pääsi mun kanssa jopa sellaiseen käsikäyttöiseen vaijerihissiin, jolla ylitettiin joki. Oli ihana kävellä raittiissa ilmassa ja kauniissa maisemissa.

Tässä vaijerihissin toinen pää.

Vaijerihissi.

Jason ja Olivia hississä.
Maisemia hissistä.

Siellä se beibi kulki ihan hyvin rintarepussa.
Alaskassa oli kiva viettää muutama kuukausi, mutta kyllä kotonakin on taas mukava olla. Täällä on omat tavarat ja paljon tilaa. En myöskään pistä pahakseni näitä lämpöisiä kelejä kun lämpömittari kohoaa 30c kieppeille ja välillä vähän ylikin.

Eiks niin, että suomalaiset lapset nukkuvat päikkärit pihalla.
Kesävaatteillekin tuli onneksi käyttöä.
 

3 kommenttia:

  1. Huh, rintatulehdus on tosi inhottavaa, muistan kyllä. Onneksi kuitenkin pääsitte lopulta kotiin.

    Kovin on erilaista pienten vauvojen äideillä ympäri maailman, tästä juuri juteltiin ystäväni kanssa joka asuu Hollannissa ja on raskaana. Jos Intiassa ei lähdetä talosta ulos kolmeen kuukauteen niin Hollannissa taas äitiysloman pituus on vain 3kk!

    Lukas on tosi söpö:)

    VastaaPoista
  2. Täällä USA:ssa lakisääteinen äitiysloma on 6 viikkoa. Laki takaa sen, että työpaikka säilyy sen kuuden viikon ajan, tosin työntekijän tulee olla työskennellyt paikassa viimeiset 12kk ja firmassa tulee olla vähintään 50 työntekijää. Mitään rahaa ei äitiysloman ajalta saa. Tilanne on kurja niille, joiden on palattava töihin taloudellisista syistä ja vietävä ihan pieni vauva päivähoitoon.

    VastaaPoista
  3. Ihana minimies! Nuo tulehdukset on kylla tosi ikavia, tsemppia pumppailun kanssa!

    VastaaPoista