Living California: syyskuuta 2014

Me palattiin Sacramentoon viikko sitten lauantaina. Viimeiset päivät eivät menneet ihan suunnitellusti, koska sain pahan rintatulehduksen. Tulehdus alkoi tiistai-iltana ja sinä ensimmäisenä yönä kuumetta oli 40c. Aamulla soitin lääkärille, joka onneksi lähetti antibioottireseptin suoraan apteekkiin ja Jason kävi sen ennen töitä hakemassa. Keskiviikko meni kotona maatessa ja kuumeen sahatessa 37 ja 40 väliä. Seuraavana yönä olin myös tosi kipeä ja torstai aamupäivänä piti viedä Lukas 2vk tarkastukseen ja koska Jason oli töissä niin sinne lääkäriin piti raahautua kolmen lapsen kanssa. Kun pääsimme kotiin olin niin kipeä, että oli pakko soittaa lääkäriin uudestaan. Lääkärin määräyksestä lähdin ensiapuun, jossa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että minun tulee jatkaa saamani antibiootin ottamista ja odottaa vielä päivä. Meillä oli lennot perjantaille, mutta torstaina siirsimme ne lauantaille, koska meillä ollut edes tavarat pakattuna ja minä ihan kanttuvei. Perjantaina olo olikin jo sitten parempi ja saatiin pakattua ja lauantaina suoriuduttiin lentokentälle. Ensimmäinen lento oli ihan täynnä ja vielä koneeseen mennessä meillä ei ollut vierekkäisiä paikkoja, onneksi sumplaus kuitenkin onnistui ja minä ja Lukas istuttiin vierekkäin ja Jason tyttöjen kanssa. Toisella lennolla mä istuin Lukaksen ja Olivian kanssa. Rintapumppu kulki matkassa ja ennen lentoja pumppasin Lukakselle matkaevästä.

Valmiina lähtöön

Mun travelbuddy

Meidän toinen lento tehtiin näin hienolla lentokoneella

Finally home...karsee määrä tavaraa.

Palaan tässä vielä ajassa muutaman viikon taaksepäin. Meidän viimeisenä viikonloppuna kävimme pienellä patikointi reissulla Jasonin työkavereiden kanssa. Kaksi työkavereista on Intialaisia ja he ihmettelivät kuinka mä voin olla liikkeellä 10 päivän ikäisen vauvan kanssa ja kaikenlisäksi vielä patikoimassa :) Intiassa kuulemma äiti ei lähde vauvan kanssa kotoa pois ensimmäiseen kolmeen kuukauteen. Lukas kulki mukana rintarepussa ja pääsi mun kanssa jopa sellaiseen käsikäyttöiseen vaijerihissiin, jolla ylitettiin joki. Oli ihana kävellä raittiissa ilmassa ja kauniissa maisemissa.

Tässä vaijerihissin toinen pää.

Vaijerihissi.

Jason ja Olivia hississä.

Maisemia hissistä.

Siellä se beibi kulki ihan hyvin rintarepussa.

Alaskassa oli kiva viettää muutama kuukausi, mutta kyllä kotonakin on taas mukava olla. Täällä on omat tavarat ja paljon tilaa. En myöskään pistä pahakseni näitä lämpöisiä kelejä kun lämpömittari kohoaa 30c kieppeille ja välillä vähän ylikin.

Eiks niin, että suomalaiset lapset nukkuvat päikkärit pihalla.

Kesävaatteillekin tuli onneksi käyttöä.

Pahoittelen muutaman viikon päivitystaukoa. Monet lukijoista ovat facebook kavereitani ja jo tietävätkin, että meille syntyi pieni Lukas poika 4.9.2014 klo. 19.46. Pojalla oli painoa 3415g ja pituutta 52cm. Yllättävän iso poika sieltä siis tuli, tosin aika laiheliinilta se näyttää kun pituutta oli kuitenkin aika reilusti.

Synnytys käynnistettiin rv 39+1. Menimme sairaalaan aamulla klo 8 ja klo 10 aloin saamaan suonensisäisesti supistuksia aiheuttavaa oksitosiinia.

Tässä viimeinen kuva musta ja mahasta.

Kalvot puhkaistiin 11.30. Etenkin tuo kalvojen puhkaiseminen sai aikaan kipeät supistukset. Sinnittelin klo 15 asti, jolloin sain epiduraalin. Kaksoset syntyi luomuna, enkä voinut edes kuvitella kuinka paljon se epiduraali voisi auttaa kipuihin. Sehän teki koko hommasta ihan piece of caken. Toki se vaikuttaa ihmisiin erilailla, mutta oma kokemus oli se, että kivut olivat aivan toista luokkaa luomuna synnyttäessä. Vauvan sydänäänissä oli vähän jotain häikkää ja sen vuoksi sain välillä lisähappea. Aika moneen piuhaan sitä oli kiinnitettynä siinä sängyssä maatessa.

Avautumisvaihe oli aika pitkä koska vasta 19.30 olin 10cm auki. En tuntenut ponnistustarvetta, mutta olin jo niin kypsä koko hommaan, että kysyin saisinko alkaa ponnistamaan jokatapauksessa ja 16 minuuttia myöhemmin syntyi Lukas.

Eka kuva mamasta ja Lukaksesta.

Taisin jo aikaisemmissakin postauksissa kehaista sairaalaa. Synnytysosasto oli juuri remontoitu ja samoiten lapsivuodeosasto. Osastolla ollessa jokainen saa itse tilata haluamansa ruoat menusta. Oli myös kiva, että huonetta ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa ja siellä oli levitettävä vuodesohva. Jasonkin nukkui ensimmäisen yön siinä sohvalla. Toiseksi yöksi lähetin sen lepäämään kotiin :) Sairaalayöt on niin levottomia kun siinä ramppaa ihmisiä tarkistamassa milloin mitäkin.

Sain tälläisen gift basketin ravintolalta :)

Lounaaksi kalaa, riisiä ja salaattia.

Aamupalaksi valikoitui molempina aamuina samat jutut :) Sopivan tuhti setti juuri synnyttänäälle nälkäiselle mamalle.

Vauvan jalkaa laitettiin tälläinen hälytyslaite, jotta kukaan ei voi poistua vauvan kanssa osastolta luvatta.

Tässä kotiin lähdössä.

Kaiken kaikkiaan synnytys meni tosi hyvin ja pääsin pois sairaalasta 1,5 vrk myöhemmin. Kotona tuskastelin imetyksen kanssa. Maito nousi jo toisena päivänä ja sitä tuli hurjasti, mutta vauva ei tahtonut imeä. Neljäntenä päivänä synnytyksestä kävimme lääkärissä ja paljastui, että Lukas oli menettänyt 15% syntymäpainostaan. Tapasin imetyskonsultin, joka auttoi imuotteen kanssa. Poika ei meinannut millään suostua rinnalle ja sovimme, että syötän hänelle pumpattua maitoa pullosta. Seuraavana päivänä paino olikin noussut jo 90g ja sitä seuraavana 30g. Mutta nyt viimeisten kahden päivän aikana paino oli noussut yhteensä vain 22g. Lisäksi hän on kellastunut, mutta bilirubiini arvo 290 ei ole tarpeeksi korkea valohoitoa varten. Olen siis juossut lääkärissä jokapäivä ja sama homma jatkuu ensi viikolla. Olen nyt yrittänyt syöttää häntä vähän joka välissä. Lukas vaan on kovin uninen, eikä itse edes herää syömään. Voi olla, että pyydän heitä ottamaan tuon biliribiinin uudelleen maanantaina jos poika ei hieman piristy.

Tytöt ovat ottaneet pikkuveljen vastaan ihan hurjan hienosti. He haluavat pitää Lukasta sylissä ja auttaa vaipanvaihdossa jne. Mustasukkaisuutta ei ole vielä havaittavissa, mutta tuskin siltä ihan täysin vältytään kun vauva kuitenkin vaatii tosi paljon mun huomiota, etenkin kun tuo syöminen on nyt vähän hankalaa.

Me ollaan tässä viikon aikana puuhailtu jo kaikenlaista. Mä en vaan pysty olemaan kotona edes yhtä kokonaista päivää, vaan tykkään siitä että on ohjelmaa. Tässä lopuksi kuvia viikon varrelta.