maanantai 25. elokuuta 2014

Alaska State Fair

Tietääkseni jokaisessa USA:n osavaltiossa järjestetään vuosittain niin sanottu State Fair, vapaastikäännettynä osavaltion messut. En ole käynyt vastaavilla messuilla muissa osavaltioissa, joten minulla ei ole mitään vertailukohtaa. Messut alkoivat 21.8 ja päättyvät 1.9. Näillä Alaskan messuilla oli tarjolla paljon herkullista ruokaa, erilaisia huvipuistolaitteita isoille ja pienille, paljon myytikojuja, eläimiä, näyttelyitä, tanssi ja muita esityksiä ja paljon muuta. Alue oli tosi suuri ja mekin saatiin kulutettua siellä 6 tuntia ja kännykän askelmittarin mukaan kilometrejäkin tuli noin kahdeksan, Jasonin mittarin mukaan lähemmäksi 10km.

Messut sijaitsivat Palmerissa, jonne on noin 45 min ajomatka meiltä. Koska messuille oli menossa muutama muukin ihminen meidän lisäksi, kesti matka vähän kauemmin.  

Meillä oli mukana susi.
Anchoragesta Palmeriin vie vain yksi tie, joten osattiin odottaa autojonossa seisoskelua.

Welcome to Alaska State Fair.
Tässä esitellään erilaisia kasveja.

Tivolialuetta

Tytöt on niin lyhyitä, että pääsevät vain tälläisiin tylsiin vauvalaitteisiin. Ne olis jo itse valmiita niihin hurjimpiin aikuisten laitteisiin :)



Karuselli on aina suosikki.

Kaikenlaisia kojuja.

Pääsin vihdoin maistamaan funnel cake. Tämä on maistuu aikalailla tippaleivältä. NAM!!! Vastapainoksi tuo light cokis.
Chocolate dipped bacon - suklaaseen dipattua pekonia. Tämä herkku jäi maistamatta.

State Troopers.
Sophia valmistatuu seinäkiipeilemään.

Siellä se menee.

Olivia odottaa vuoroaan.

Olivia kiipeilee.

Panssarivaunuun tutustumista.


Panssarivaunun sisällä.
Mamma pääsi RVn rattiin. RV on sellainen ison bussin kokoinen asuntoauto. Oli aika hieno päästä tutustumaan sisälle, koska niissä on kyllä todella hienot tilat. Näitä täällä Jenkeissä näkee tienpäällä aika paljonkin ja moni vetää oman bussinsa perässä vielä pienempää autoa (joka sekin useasti joku katumaasturi).

Sitten tutustuttiin lehmiin.

Olivia lypsää kilipukkia.

Sophia lypsyllä.


Pikkupossuja.



Sitten vielä loppuun pikku raskauspäivitys. Tänään oli taas lääkäri ja verenpaine koholla, mutta ei muita raskausmyrkytyksen oireita. Ensi viikolle sovittiin tuosta syystä vielä lääkärin lisäksi ultra ja kaksi sydänkäyrienottoa. Ultrassa tarkistetaan ainakin vauvan kasvu ja lapsiveden määrä. Vauvan sydänkäyrää otetaan tunnin verran kahtena eri päivänä, kai siitäkin vaan katsotaan että kaikki on ok. Lääkäri puhui jo käynnistyksestä viikolla 39, joten voi olla että meille syntyy vauva hyvin piankin. Mulla tulee tänä keskiviikkona viikkoja tasan 38. Anoppi teki ekstemporee päätöksen ja lentää tänne tulevana sunnuntaina. Vähän ahdastahan täällä kämpässä tulee, mutta on ainakin tytöille hoitaja ja Jasonkin pääsee synnytykseen mukaan. Appivanhemmat asuu Guatemalassa, joten anopilla on pitkä matka tänne. Itseasiassa sieltä on tänne pidempi matka kuin Suomesta.  

maanantai 18. elokuuta 2014

Viimeaikojen tapahtumia

Viimeinen viikko on mennyt suht lähellä kotia pyöriessä. Nyt kun raskausviikkoja on jo niin paljon (keskiviikkona 37) niin en tiedä uskaltaako tässä kovin kauas lähteä. Muutama paikka olisi ollut kiva vielä nähdä, mutta niihin on molempiin useamman tunnin ajomatka. Jos synnytys käynnistyy tuolla jossain hornantuutissa, niin siinähän sitten ollaan :)

Raskaudesta voisin päivittää vähän. Viime keskiviikkona pääsin jo vähän pelästymään kun mulla oli lääkäri ja ultra aamulla. Ultraaja katsoi, että lapsivettä on aika vähän ja sanoi konsultoivansa lääkäriä. Lääkäri oli sitä mieltä, että tilanne ok ja pääsin lähtemään kotiin. Muutaman tunnin päästä puhelin soi ja lääkäri soitti, että oli huomannut aivoissa jotakin poikkeavaa ja halusi, että joku erikoislääkäri ultraa mut uudestaan toisessa paikassa. Ongelman nimi suomeksi oli laajentunut pikkuaivo-selkäydinsammio ja en löytänyt siitä suomeksi oikein mitään tietoa. Englanniksi (dilated cysterna magna) löytyikin vähän enemmän tietoa. Ultra siis tehtiin vielä samana päivänä ja siellä mitaksi tuolle "sammiolle" saatiin 10mm, joka on juuri se yläraja. Ultraava lääkäri ei onneksi nähnyt tarvetta jatkotutkimuksille, koska muita ongelmia ei ollut. Tuo laajentunut sammio löytyy usein kromosomihäiriöisiltä sikiöiltä.

Kyllä tähänkin (niinkuin tyttöjenkin) raskauteen on liittynyt kaikenlaisia sydämentykytyksiä. Jokin aika sitten saimme tietää, että Jasonilla on lihassairaus nimeltä FSHD ja se periytyy 50% mahdollisuudella. Raskaus oli jo silloin aika pitkällä, joten lapsivesipunktiota ei voitu tehdä, emmekä siis tiedä onko vauvalla tuo tauti. Lapsia ei testata automaattisesti, vaan ainoastaan jos heillä on jotakin oireita. Tytöillä ei ole ollut oireita, mutta Jasonin lääkäri on luvannut tarkastaa myös heidät lokakuussa. Tytöthän ovat itseasiassa liikunnallisesti tosi lahjakkaita, joten se auttaa minua uskomaan että heillä ei ole tuota lihassairautta. Ei tässä surkuttelut auta, mutta tietynlaisen varjon tuo diagnoosi on jokatapauksessa luonut tähän raskauteen. Nyt vaan toivomme, että tauti ei ole periytynyt tytöille tai vauvalle.

Mutta, sitten vähän kuvamateriaalia meidän viimeaikojen touhuista.
Kävin yksi päivä tyttöjen kanssa luonnontieteellisessä puutarhassa. Puutarhan näkemisen lisäksi sieltä pääsi kiertämään kivan muutaman kilometrin pituisen luontopolun. Mua huvitti kun yksi työntekijöistä varoitti meitä karhuista. Muistutin tyttöjä, että jos vastaan tulee karhu niin ei saa lähteä juoksemaan ja jos äiti menee maahan makaamaan niin heidän pitää heti tehdä samalla tavalla.  




Mä oon maailman huonoin sienitietäjä, mutta nuo taitaa olla joidenkin suurinta herkkua.

Äiti, äiti, kato kun hieno sieni.

Kärpässientä en antanut kantaa, mutta tälläisiä saivat poimia.

Tytöt heitteli sieniä jokeen.
Toissaviikonloppuna me käytiin ensin kivalla kävelyllä pitkin merenrantaa ja siitä sitten lounaalle paikalliselle torilla. Täällä Alaskassa asuu aika paljon Venäjänsukuisia ihmisiä ja sitä myöten matkamuistoista löytyy maatuskanukkeja ja muita Venäläisiä juttuja. Maistoimme Jasonin kanssa Venäläistä lihapiirakkaa nimeltään Piroshky. Ei se kyllä Suomalaiselle vetänyt vertoja. 
Näkymä keskustaan meidän kävelyltä.

Piroshky lihapiirakka ja Kung Pao Chicken. Vähän erikoisempi yhdistelmä.

Piroshky koju.
Viime viikonloppuna me pakattiin eväät ja ajettiin tunnin päähän Lake Eklutnalle, jossa kävin aikaisemmin jo tyttöjen kanssa. Syötiin siellä lounasta ja käveltiin noin 5km lenkki. Ei tämän mahan kanssa kyllä oikein pitempään jaksa kun selkään alkaa sattumaan ja liitoskivut alkavat. Mutta oli ihana taas nauttia järvi- ja vuoristomaisemista.

Täälläkin varoitettiin karhuista. Edellisenä päivänä karhu oli seurannut joitakin ihmisiä.
Sophialla oli nämä kepit siltä varalta jos karhu tulee. Tuo ilme on se, millä se karhu peloitetaan pois.
Näissä maisemissa kelpaa kävellä.

Taas tätä lempihommaa.

Mama ja maha
Kyllä mä vielä tuonne puuhun kiipeän, vaikka olisin kuinka raskaana.

Ja apinat perässä.


maanantai 11. elokuuta 2014

Jäätikköristeily Whittierissä

Sunnuntaina suuntasimme auton nokan kohti Whittier nimistä kylää. Se sijaitsee vajaan 1,5 tunnin ajomatkan päässä Anchoragesta. Tässä alla kartta havainnollistamaan sijaintia.

Whittierillä on todella mielenkiintoinen historia. Se sai nimensä vuonna 1915 runoilija John Whittierin mukaan ja toisen maailman sodan aikaan USA perusti sinne tukikohdan. USA käytti Whittieriä satamana polttoaineen ja muiden tarvikkeiden tuomiseen Alaskaan. Vuodesta 1943 rautatien valmistuttua armeija käytti Whittieriä myös joukkojen tuomiseen Alaskaan. Rautatien loppupätkä kulkee vuorensisällä 4 kilometriä pitkässä tunnelissa. Armeija rakensi tuon tunnelin vain 11kk aikana, he louhivat tunnelia molemmista päistä samaan aikaan. Vuodesta 2000 asti tunneliin on päästetty myös autoja. Tunneli on yksikaistainen, joten sinne pääsee vain aikataulun mukaisesti, noin tunnin välein. Whittieriin tulo kannattaa siis suunnitella tarkkaan, tai pahimmassa tapauksessa joutuu odottamaan 45min tunnelin aukeamista.

Tuolla edessäpäin maksetaan $12 tunnelimaksu.

Sitten jonotetaan.

Tuolta pääsee tunneliin.
Armeija rakensi kylään myös kaksi suurta rakennusta työntekijöilleen ja heidän perheilleen, ensimmäinen niistä valmistui 1953 ja toinen 1956. Toinen niistä oli aikoinaan Alaskan korkein rakennus. Armeija pysyi Whittierissä vuoteen 1960 asti ja siinä vaiheessa asukasluku oli 1200.

Nykyään Whittierissä asuu pysyvästi 218 henkeä, heistä suurin osa asuu edellämainitussa 1956 valmistuneessa talossa. Onkin aika hauskaa ajatella, että kaikki kyläläiset ovat naapureita keskenään ja kaikilla on sama osoite. Opettaja ja oppilaat lähtevät kouluunkin yhdessä, rakennuksesta pääsee sisäkautta koulurakennukseen. 
Tuossa taka-alalla kuva rakennuksesta, jossa asuu lähestulkoon koko kylä.
Toinen armeijan rakentamista taloista seisoo kylän laidalla hylättynä. Sitä ei ole haluttu purkaa, koska siellä on paljon asbestia ja kaiken jätteen poisvieminen olisi hankalaa, koska kylään pääsee vain yksikaistaista tunnelia pitkin tai meriteitse. 
Aika ankean näköinen tämä hylätty rakennus
Whittierissä käy vuosittain 700'000 turistia, mistä syystä sieltä löytyy myös muutamia hotelleja ja ravintoloita. Monet saapuvat Whittieriin nauttimaan kauniista maisemista ja ulkoilusta. Vuonot tarjoavat hienot puitteet esimerkiksi melomiselle. Meidän tavoin, monet saapuvat Whittieriin jäätikköristeilylle.

Meillä kävi vähän huono säkä ilmojen suhteen, koska koko päivä oli sateinen Whittierissä. Kuvat eivät onnistuneet kovin hyvin ja osa upeista vuorista jäi näkemättä sumuisuuden takia. Risteily kesti 3,5 tuntia ja siihen sisältyi myös lounas. Olimme todella tyytyväisiä veneeseen, ruokaan ja henkilökuntaan. Yksi hyvä puoli sateessa oli se, että jäätiköiden sinisyys tulee kunnolla esille ja niitä me ensisijaisesti tulimmekin katsomaan. Kerrottakoon tässä vielä, että seutu jolla Whittier sijaitsee on sademetsää, joten ei kai se ihmekään ole että siellä sataa paljon. Seudulla on myös paljon vesiputouksia, näimme niitä valehtelematta ainakin sata.
Tässä alla kuvia matkan varrelta.

Veneeseen menossa.

Lounas oli oikein makoisa fish and chips.
Vesi oli ihanan väristä.

Yksi monista vesiputouksista.

Mimmit ja jäätikkö.

Yksi näkemistämme jäätiköistä.


Oli omakin pärstä pakko tunkea näihin kuviin :)
Jäätiköistä tippuu mereen paljon jäätä. Jää on niin painavaa, että vain 15% siitä on näkyvissä pinnan yläpuolella. Jää on puhdasta ja veneessä he käyttivät sitä myös juomissa. Alla kuvat koko hullusta perheestä maistelemassa satoja vuosia vanhaa jäätikköjäätä :)
Jäätiköistä tippuu aina välillä jäätä mereen.
Tytöt ja jääpalat.
Jäätikkö jäätä.





Vielä lisää vesiputoksia.


Kun lähdimme ajalemaan Whittieristä kotiinpäin, sää oli jo vähän kirkastumassa. Otin vielä autosta muutaman kuvan upeista maisemista. Kertakaikkisen kaunista täällä.