perjantai 28. maaliskuuta 2014

Viikonloppureissu Bodega Bayhin

Tässä ollaan jo uudenviikonlopun alla, mutta ajattelin silti kertoa meidän viime viikonlopun reissusta rannikolle. Me ollaan todella extempore ihmisiä ja tämäkin reissu suunniteltiin edellisenä päivänä ja autossa kännykällä hioutui suunnitelmat siitä missä käydään. Onneksi löytyi hotelli päivän varoitusajalla. Sacramentossa oli viime viikolla tosi kesäiset kelit (siis Suomen mittapuussa kesäiset), mutta rannikolla on aina vähän viileämpi, joten pitkähihaisissa lähdettiin reissuun. Tässä alla näkyy meidän ajomatka Sacramento-Bodega Bay-Santa Rosa-Sonoma-Sacramento.
Bodega Bayelle päästyämme söimme lounaaksi fish&chips ja rapu ciabattaa, etenkin tuo ciabatta oli todella hyvää.

Tästä kalastusveneet lähtevät liikkeelle.

Ajettiin lahtea vähän eteenpäin kunnes tultiin tälle kauniille rannalle. Lämpötila oli jotain 15 ja 18 asteen välillä, mutta rannalla oli uimareitakin.


Sophia on tässä niin California girlin näköinen :)

Tytöt rakastivat rannalla olemista, vaikka meillä ei ollut edes mitään hiekkaleluja mukana. Tännä kyllä tullaan kesällä varjojen ja lelujen kanssa ja ollaan koko päivä.

Kivien ja hiekan heittely veteen oli lempipuuhaa.

Aalloista tytöt eivät välitä. Ne olivatkin täällä aika suuria. Viime kesänä kun olimme Guatemalassa, kävimme Jasonin kanssa uimassa samaisessa Tyynessämeressä ja tytöt oli ihan kauhuissaan kun kaatuilimme siellä tyrskyissä. Meillä oli tietysti sitä hauskempaa mitä lujempaa aallot heittelivät meitä.

Ihania maisemia.


Tämän tukin päällä syötiin jäätelöt.

Lisää upeita maisemia.

Hotelliin ajettiin Santa Rosaan. Oli kiva päästä uimaan ja siellä käytiinkin pariin kertaan.

Seuraavana päivänä ajeltiin takaisin kotiin Sonoman ja Napan kautta. Napa valley on tunnettu viineistään ja viinitiloja on ihan jokapaikassa. Tässä kuva yhdestä kivan näköisestä paikasta.

Tässä toinen viininmaistelupaikka.

Sitä itseään, eli viiniköynnöksiä. 

Meillä oli mukava weekend getaway. Jälleen kerran täytyy todeta kuinka mahtava paikka maisemiltaan tämä California on. Rannikko on todella kaunista ja Napan viinilaakso ihanan rehevää ja vihreää. Ja kaikki tämä vain parin tunnin päässä meiltä. Tervetuloa kylään :)

torstai 27. maaliskuuta 2014

Paluu menneisyyteen

Ilman mitään ennakkotietoa voisi kuvitella, että täällä Yhdysvalloissa oltaisiin suurinpiirtein yhtäpitkällä Internet-asioinnissa kuin Suomessa. Näin ei kuitenkaan ole. Olen itse nettisukupolvea, joka määritellään urbaanissa sanakirjassa seuraavalla tavalla:

"termille ei ole yhtä ja yksiselitteistä määritelmää. Yleisesti ajatellaan, että nettisukupolvelle tai diginatiiveille (digital natives) on tyypillistä runsas vuorovaikutus internetissä.
Toiset uskovat, että nettisukupolvi on harhaanjohtava käsite ja että olemme kaikki nettisukupolvea. Toisaalta taas esimerkiksi kanadalainen tietokirjailija Don Tapscott on teoksessaan Grown Up Digital2 (2009) määritellyt, että ensimmäiseen nettisuku- polveen kuuluvat vuosina 1978–1998 syntyneet nuoret ja aikuiset".
Suomessa asuessa olen viime vuosien aikana tottunut siihen, että voin tehdä lähes kaiken asioinnin netissä. Mihinkään ei ole esimerkiksi pakko soittaa, senkun laittaa sähköpostia menemään. Yleensä kaikilla varteenotettavilla firmoilla on nettisivut, josta löytää sen perustiedon mitä etsii. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi, että haluaa katsoa mitä tanssikouluja Espoossa on lapsille. Hakusanat googleen ja vaihtoehdot ovat yleensä siinä ensimmäisellä sivulla. No, nyt sitten päästään siihen mistä tämän postauksen otsikko juontaa juurensa. Etsin tytöille ensi syksyksi pre-schoolia tästä lähiseudulta. Ensinnäkin läheskään kaikilla ei ole nettisivuja. Osan nettisivut näyttävät siltä miltä nettisivut näyttivät 2000-luvun vaihteessa. Muutamalla on uudenaikaiset sivut, siihenkin löytyi syy, nimittäin kahden lapsen preschool kaksi kertaa viikossa, kolme tuntia kerrallaan maksoi kuukaudessa noin tuhat taalaa. Mä olen niin tottunut hoitamaan kaiken netissä, että en voi sietää että joudun odottamaan jotakin tiettyä kellonaikaa, että voin soittaa jollekin ja tiedustella asiaa. Hankalaa...ja meillä ei edelleenkään ole tietoa mihin preschooliin tytöt menee vai meneekö mihinkään.

En edes tiedä koska olisin joutunut viimeksi soittamaan johonkin virastoon Suomessa. Kaikki tähän maahanmuuttoon liittyväkin hoitui suit sait netissä. Nettipankkitunnukset ovat turvallinen ja järkevä tunnistautumistapa moneen eri palveluun.

Nettipankkitunnukset ovatkin sitten hyvä aasinsilta täkäläiseen nettipankkiin, josta on kyllä turvallisuus kaukana. Ensinnäkin nettipankkiin kirjaudutaan vain omavalitsemalla käyttäjänimellä ja salasanalla. Tässä alla on kuvakaappaus mun nettipankista ja siitä miten täällä maksetaan lasku. Täällä ei siis tunneta viitenumeroita tai muita laskutunnisteita. Tässä alla olin siis maksamassa luottokorttilaskua, syötin tuohon laatikkoihin vain summan ja päivämääräksi se heittää seuraavan mahdollisen maksupäivän. Maksu ei siis tietysti voi mennä samantien vaan siihen tarvitaan kolme päivää. Tänään on 27.3 ja tuo maksu menee vasta 31.3. Siinä kaikki. Jotenkin ihmeenkaupalla se luottokorttiyhtiö tietää, mihin laskuun tuo nyt liittyi. Mietin vaan, että kuinkahan paljon firmoilla on porukkaa laskutuksessa kun systeemi on näinkin surkea. Eniten tässä ehkä kuitenkin mietityttää tuo nettipankin käyttäjäturvallisuus.


No, tästä sitten taas aasinsilta luottokortteihin ja siitä henkilökohtaiseen luottoluokitukseen. Se, että mä sain oman luottokortin ei ollut ihan simppeli juttu nimittäin mun luottoluokitus on 0, tai sitä ei siis ole. Hain ensin yhdenlaista Visa-korttia ja sain kielteisen päätöksen. Hain sitten vielä samalta firmalta toisenkinlaista Visa-korttia (luottokortteja on täällä miljoona erilaista), jonka sitten sainkin kun oli ensin lähetetty sinne Jasonin palkkakuitti. Mun luottoraja on huimat $500. Nyt mun pitää käyttää sitä korttia joka kuukausia ja tietysti maksaa laskut ajoillaan, tai ennenaikojaan niin kuin minä teen. Luottokorttia höyläämällä kerään niitä tärkeitä pisteitä tuota luottoluokitusta varten. Meidän omasta pankista en saa luottokorttia, vaikka niillä on tiedossa Jasonin tulot ja sekin paljonko siellä on rahaa säästössä. Nyt mun pitäisi vielä ottaa sieltä pankista sellainen "secured loan", jotta saan nostettua sitä luokitusta edelleen. Homma toimii niin, että annan pankille esim. $500 ja he antavat minulle sitä vastaan $500 lainan. Kun olen maksanut sen lainan takaisin niin saan myös sen panttina olleen $500 takaisin. Eikö kuulostakin ihan älyvapaalta? Ei siis mitään järjenhäivää. Yksi keino olisi myös ostaa luottokortti, eli maksaa se $500 ja siinä on sitten sen verran käyttövaraa. 

Meillä on erikseen sellainen "health savings account", josta maksetaan kaikki meidän lääkärikäynnit. Jason halusi siirtää tuonne tilille rahaa, mutta sekään ei ollut ihan helppo nakki. Ensin Jason oli yhteydessä sinne health savings account pankkiin ja kertoi, että haluaa tehdä tälläisen siirron. Tuo pankki halusi meidän toisen pankin tilinumeron, varmistaakseen että raha liikkuu oikeiden tilien välillä. Varmistus tehtiin niin, että tuo toinen pankki kertoi siirtävänsä meidän tilille kaksi summaa, jotka ovat kumpikin alle dollarin. Samantien kun summa oli siirretty meidän pankkiin he siirsivät sen takaisin itselleen (miten tämän on edes mahdollista en tiedä). Jasonin piti sitten katsoa meidän nettipankista mitkä ne summat olivat ja ilmoitttaa ne sinne health savings account pankkiin.  Eli ensin he siirsivät meille $0.15 ja $0.23 ja sitten samantien siirsivät samat summat takaisin ja Jason ilmoitti mitkä ne summat olivat. Tällä vekkulilla tavalla varmistettiin, että raha liikkuu oikeiden tilien välillä. Ihan uskomatonta, että mitään järkevämpää keinoa ei ole keksitty. Tähän kaikkeen meni lisäksi aikaa viikko, koska raha liikkuu täällä niin hitaasti.

Ehkä täälläkin jossakin vaiheessa systeemit vaihtuu...niitä aikoja odotellessa.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Kuulumisia lämpöisestä

Täällä on ollut todella lämmin talvi ja kevät. Tässä lähiaikoina lämpötila on ollut 25C tienoilla ja olemme saaneet nauttia mukavista iltapäivistä puistossa. Lämpöiset kelit ovat olleet tervetulleita siinäkin mielessä, että Olivialla on ollut käsi kipsissä viimeiset neljä viikkoa ja pitkähihaista on ollut hieman haasteellista saada kipsin päälle. Olivia kaatui pyörällä ja siitä vasta muutaman päivän päästä aloin epäilemään, että kädessä saattaisi olla murtuma. Röntgenissä se sitten selvisi ja käsi jouduttiin kipsaamaan. Tänään se onneksi saatiin pois ja Olivia pääsi oikein pitkään kylpyyn. Käsivarsi on nyt aika hurjan näköinen kun iho hilseilee pois ja muutamat kohdat ovat vähän punaisia. Onneksi meillä on Suomesta tuotua bebenthenia, eiköhän se sillä parane.
Tässä kuvassa näkyy hyvin Olivian kipsi. Tytöt tässä nauttimassa riisikakkuja meidän takapihalla.
No, ei se kipsi ihan kauheasti haitannut menoa niinkuin kuvasta näkyy.
Viime viikolla olin ensimmäistä kertaa mukana Finlandia Club of Sacramento Valleyn hallituksen kokouksessa, johon siis nyt itsekin liityin. Meillä on mukava joukko eri ikäisiä aktiiveja. Kokous pidettiin syntyjään Suomalaisen pariskunnan kotona. Mies on rakentanut talon jo vuonna 1971 ja sekä arkkitehtuurissa, että sisustuksessa näkyy vahvasti Suomalaisuus. Parasta illassa oli ehdottomasti kunnon sauna ja rouvien kanssa takapihalla istuskelu. Siinä saunotellessa meni ainakin pari tuntia ja kotona olinkin vasta puolenyön jälkeen.

Viime viikonloppuna oli lauantaille ohjelmaa oikein olan takaa. Puolenpäivän jälkeen suuntasimme keskustaan, jossa oli St Patricks day paraati. Saimme hyvät paikat paraatin katseluun, aurinko paistoi vähän turhankin lämpöisesti, joten ostimme auringonvarjot suojaksemme. Tässä kuvia paraatista.







Paraatista meille tuli kova kiire kotiin vaihtamaan vaatteita, sillä illalla lähdimme vielä juhlistamaan ystäväpariskunnan 25-vuotista avioliittoa. Ulkona kelpasi istuskella pitkään koska ilta oli ihanan lämmin. Nämä kemut pidettin erään Suomalais rouvan kotona, joka on muuttamassa toiseen taloon. Tämä hänen entinen talonsa on tulossa myyntiin. Piha on todella suuri ja muutenkin talo todella hyvässä kunnossa ja vielä yhdessä tasossa. Harmi kun me emme ole ihan vielä ostoaikeissa, koska tässä vuokralla on oltava vähintään syyskuun loppuun asti.


Tytöt jammailivat koko illan parsakaalin ja kukkakaalin voimin.

Sophian moovsit.
Tytöillä oli niin kivaa tanssiessa, että itkuhan siitä tuli kun kymmenen aikaan lähdettiin kotiin. Olisivat siis ilmeisesti jatkaneet pikkutunneille saakka. Se on kyllä ihme, että vaikka on ohjelmaa ja menoa koko päivä niin silti eivät nukahda autoon. Meillä oli kotimatkaa noin 30 min ja olivat ihan pirteinä kokoajan. Heitä oli jo ihan vauvanakin vaikea saada nukutettua autoon, oli ihan turha luottaa siihen, että nukkuvat kun on päikkäriaika. Sillä ajattelulla saatiin pilattua aika monta reissua :)

No sitten vielä viimeiseksi muitakin uutisia. Nimittäin me myytiin vihdoinkin meidän Espoon asunto. Kyllä siinä menikin kauan ja tuli vähän persnettoa, mutta aina ei kai voi voittaa. Sanoin meidän välittäjälle, että jos tätä ajattelee epäitsekkäästi niin ihan hyvä jos asuntojen hinnat tulee välillä alaspäinkin. Ainakin Espoossa saa maksaa itsensä kipeäksi pienestäkin asunnosta. Kaupat tehdään vasta ensi perjantaina, mutta ainakin nimet on jo papereissa ja välittäjällä on valtakirja tehdä kaupat meidän puolesta.

On mulla vielä lisääkin uutisia. Meille tulee nimittäin vauva. Laskettuaika on 10.9.2014, joten tässä on nyt 16. raskausviikko meneillään. Olen käynyt jo kaksi kertaa ultrassa ja yksi siellä näyttäisi olevan. Jos matkustajia olisi kaksi niin saattaisin olla jo jossain pyöreässä pehmustetussa huoneessa nurkkia etsimässä. En mä ikinä kuvitellut, että musta tulisi kolmen lapsen äiti (eikä varmaan moni muukaan mut paremmmin tunteva). Se oli vaan sellainen juttu, että nyt tai ei koskaan. Nyt ei sitten tarvi kenenkään ihmetellä jos näytän kuvissa mahanseudulta hieman tukevoituneelta.  

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Calaveras Big Trees State Park

Viime viikonloppuna päätettiin jatkaa lähiseutujen tutkimista. Kohteeksi valikoitui Calaveras Big Trees State Park. Isoilla puilla tarkoitetaan punapuita (eng. Sequoia). Punapuita alueelta on löytynyt ensimmäisen kerran jo 1800-luvun puolessavälissä. Punapuut voivat elää yli 2000-vuotiaiksi ja ne kasvavat ainoastaan Oregonissa ja Californiassa. Calaveras puistossa suurimman puun halkaisija on 7,62m.

Mennessä ajettiin tuota harmaalla näkyvää reittia ja kotiinpäin sinistä.
Näin talviaikaan puistosta on auki vain pieni osa, me kiersimme auki olevan vajaan 3km lenkin, jonka varrella sijaitsevat suosituimmat nähtävyydet.





Tämä puu kaadettiin jo 1853 ja on varmasti yksi suosituimpia nähtävyyksiä.

Tästä kuvasta saa vähän käsitystä siitä kuinka suuri puunkanto on.


Kaadetusta puusta osa on jätetty paikalleen.

Tähän puuhun on mukava nojailla.

Kaatuneen punapuun juuret.

Tämän kaatuneen puun sisälle pääsi kävelemään.

Mukava tunneli.


Aina välillä ollaan parhaita kavereita.

Tämäkin puu on yksi suosituimpia nähtävyyksiä. Tunneli rakennettin 1880-luvulla kävijoitä houkuttelemaan.

Metsässä seikkailun jälkeen päätimme ajaa korkeammalle vuoristoon. Noin 15min ajomatkan päässä, 2100m korkeudesta löytyi jo aika tavalla lunta vaikka lämpöasteita oli 10C. Paikka on nimeltään Bear Valley ja siellä näytti olevan myös mukavat maastot murtomaahiihtoon ja moottorikelkkailuun. En vain voi olla miettimättä kuinka täydellinen paikka tämä California on luontonsa osalta. Upeat vuoristomaisemat ja talviurheilumahdollisuudet ovat meiltä alle kahden tunnin matkan päässä ja meren äärelle pääsee yhtä nopeasti.




Olimme yötä Murphys nimisessä kylässä, joka oli mukavan idyllinen paikka. Pääkadun varrelta löytyi useita viininmaisteluhuoneita (onkohan tuo oikea termi?). Ravintolat olivat hieman hinnakkaita, mutta tilaamani risotto oli kyllä herkullista. Tytöt söivät pennepastaa parmesanjuustolla, sekin näytti uppoavan heille erittäin hyvin koska eivät varmasti ole koskaan syöneet yhtä paljoa ruokaa. Yleensä tilaamme heille lastenaterian puoliksi, mutta tällä kertaa onneksi omat ateriat koska lautaset tyhjenivät nopeasti.

Seuraavana päivänä ajoimme noin 10 minuutin päähän Moaning Cavern -luolalle. Luola on niin suuri korkeussuunnassa, että Vapaudenpatsas mahtuisi sen sisään. Paikoillaan se on ollut jo tovin, nimittäin luolansuulla oli näytillä sieltä löydettyjä luita ja vanhin pääkallo oli 12000 vuotta vanha.
Ennen luolaan menoa tytöt tutustuivat kanoihin. Kielloista huolimatta Sophia laittoi sormensa häkkiin ja sai tuntea miltä kanan purema tuntuu.
Luolaan laskeuduttin portaita pitkin, joita on 234kpl molempiin suuntiin. Keskimmäisessä kuvassa näkyy kierreportaikko, jota pitkin luolaan laskeudutaan.
Luolaan johtavat portaat olivat alkuun hyvin kapeat.

Tässä sitä ollaan luolan pohjalla.
Tuo luolassa käynti oli kyllä tosi hauska kokemus. Yhdessä vaihessa opas laittoi kaikki valot pois päältä ja niin pimeässä en ole koskaan ollut. Opas kertoi, että jos pimeässä viettäisi kaksi viikkoa ja sen jälkeen altistuisi nopeasti valolle, ihminen sokeutuisi samantien. Saimme myös kokea minkälaista luolassa on pelkän kynttilänvalossa.
Portaita pitkin luolassa pääsee vajaan 40 metrin syvyyteen. Halutessaan (ja lisämaksusta) luolassa voi jatkaa paljon syvemmälle oppaan kanssa. Kierros kestää kaikkiensa noin 3 tuntia ja välillä mennään todella ahtaista paikoista. Toiminnan ihmisenä mua jäi tietysti harmittamaan kun jouduin tyytymään lällyyn perussettiin. Kyllä mä vielä palaan sinne, että pääsen oikein kunnolla luolailemaan.

Luolan läheisyydessä oli muutakin aktiviteettia, mm. kiipeilyseinä, 0,5km köysirata ja kullanhuuhdontaa.

Kullanhuuhdontaa

Näitä isoja käpyjä on jokapaikassa. Havunneulasetkin on täällä hurjan suuria. Tässä tyypillinen Sophia ilme.
Meillä oli  siis oikein mukava viikonloppu ja nuo seudut on ehdottomasta paikkoja johon olisi kiva viedä vieraita. Mukavaa on myös, se että sinne voi mennä ihan päiväseltääkin kun matkaa on vain se 2 tuntia suuntaansa. Viininystäville löytyy paljon viinitiloja, jossa pääsee maistelemaan paikallisia viinejä.