On ilmoja pidellyt

Tämä on meidän ensimmäinen kokonainen kesä Kaliforniassa. Viime kesänä saimme vähän alkusoittoa siitä, mitä on asua paikassa jossa on koko kesän kuuma, mutta sitten kesken kuumimpien kelien karkasimme Alaskaan vilvoittelemaan.   

Täällä on siis todellakin kuuma. Kesässä on monta päivää kun lämpötila kohoaa ihan virallisestikin yli 40 celsius asteen. Todellisuudessahan se tuntuu jo ihan saunalta kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja asfaltti hohkaa niin kuumana, ettei siihen voi paljain varpain astua ilman palovammoja (kokeiltu on  ja tuli palovamma). Jos sattuu tuulemaan, niin se tuntuu kuin joku puhaltaisi jättimäisellä hiustenkuivaajalla kuumaa ilmaa. Varjossakin istuessa hikikarpalot nousevat otsalle. Lenkille ei huvita lähteä muuta kuin aikaisin aamulla, sen vuoksi täällä varmaan porukka tykkääkin käydä salilla. 

Täällä sataa keskimäärin kaksi kertaa kesässä. En nyt edes muista onko tänä kesänä satanut vai ei. Muutenkin tämän vajaan kahden vuoden aikana mitä olemme asuneet täällä on satanut varmaan alle kymmenen kertaa. Kaikki Suomesta tuodut kuravaatteet ovat jääneet vähäiselle käytölle.

Katselin weather undergroundin sivuilta tilastoa tämän vuoden päivittäisistä lämpötiloista (maksimi) täältä Rocklinista, jossa asumme. Tein seuraavia huomioita:

• Viime kerran päivän maksimilämpötila on ollut alle 20c huhtikuun 14 päivä.  

• 1.6-28.8 välisenä aikana on ollut 2 päivää kun päivän korkein lämpötila on ollut alle 25c.
  

• 1.6-28.8 välisenä aika päivän korkein lämpötila on laskenut alle 30c (kuitenkin yli 25c) vain kahdeksana päivänä. 

Mikä sitten inspiroi tarkastelemaan säähistoriaa? No se kun viikonlopuksi on luvattu viilenevää, lauantaiksi 29c ja sunnuntaiksi 30c. Tuntuu varmasti ihanan viileältä kun näitä yli 35c päiviä on tässä ollut jo niin kauan.   

Mutta, ei tämä kesä vielä tähän lopu. Syyskuu ja lokakuu ovat vielä melko kuumia. Katselin viime vuoden lämpötiloja ja marraskuun 23. päivä näytti olleen vielä yli 30c, mutta pääsosin lämpötilat olivat 15-20c. Joulukuun lämpimin päivä oli tasan 20c.  

Onneksi aina välillä pääsee vilvoittelemaan  altaaseen, vuoristoon tai rannikolle.

Tässä isin kanssa vuoristossa. Siellä oli niin viileä, että hupparit ja pipotkin tuli käyttöön.

Lake Tahoe on vuoristossa ja siellä on aina viileämpi.

Normipäivä 110F eli 43,3C.

Uudenlaista arkea

Me ollaan eletty nyt tasan viikko uudenlaista arkea. Pikkuhiljaa alkaa jo jonkinmoinen rytmikin tähän muodostumaan. Yleensä päivät menee niin, että heräämme Jasonin kanssa noin 6.30 ja Jason lähtee töihin seitsemän maissa. Samoihin aikoihin herätän tytöt ja autan heitä aamutoimissa. Vaatteet on valittu jo edellisenä iltana, samoin aamupala-astiat ovat odottomassa. Kun he alkavat syömään haen Lukaksen ja puen hänet pikaisesti. Samalla kun syötän Lukasta, syön itsekin. Reput ovat jo valmiiksi autossa ja valmiiksi tehdyt eväät laitan kylmälaukkuun. Suuntaamme koulua kohti klo 7.35. Kouluun voi saapua 7.40-7.50 välillä. Kun olen heittänyt tytöt kouluun, menen joko suoraan salille tai hetkeksi kotiin ja sitten vasta salille. Aamupäivällä ehdin lisäksi hiukan siivoilemaan tai käymään kaupassa. Lukas pitää laittaa päikkäreille viimeistään klo 12, koska joudun herättämään hänet klo 14 kun lähdemme hakemaan tyttöjä. Iltapäivät on mennyt siivoillessa (kyllä, siivoan aina ja paljon, hehe) ja ruokaa laittaessa. Jason tulee kotiin joskus kuuden pintaan ja siihen mennessä olen jo todella kypsä tähän lapsiperhearkeen :)

Hiukan on tässä jo tullut ikävä meidän suhteellisen kiireettömiä aamuja ja päiviä. Toisaalta on helpompaa olla kotona vain yhden lapsen kanssa, mutta kaikki pitää repiä sängystä melko aikaisin (entiseen verrattuna) ja Lukaksen päikkäriaikakin loppuu joskus kesken. Olen todella iloinen, että sain pitää tytöt kotihoidossa tähän asti ja viettää heidän kanssaan aikaa. Tässä lähiaikoina on huomannut kuinka nopeasti he kasvavat.


Kyselen heiltä paljon mitä oppivat ja tekivät koulussa, mutta joskus niistä ei kyllä saa mitään tolkkua tai vastaus on "en muista". Päivittäin tytöt kuitenkin kertovat Micheal nimisestä pojasta, joka on kuulemma tosi tuhma. Tämä poika oli jo joutunut kansiaankin, kun oli tehnyt jotain pahuuksia. Tänään tytöt osoittivat tämän Michaelin koulun pihalta. Harjaantunut silmä jotenkin erottaa ne "tuhmat pojat" sieltä joukosta, ehkä heissä on joku näkymätön leima. Tytöt myös puhuvat kahdesta lapsesta, jotka vielä viikonkin jälkeen itkevät äitiensä perään. Toinen on poika ja toinen tyttö. Tänään Sophia kertoi, että oli yrittänyt tälle itkevälle tytölle ehdottaa kaikenlaista kivaa tekemistä, mutta se vain halusi äidin. Ihana, että yritti lohduttaa toista. Kun kysyin tytöiltä, että onko heillä ikävä äitiä tai isää niin molemmat nauroi räkäsesti, että ei todellakaan :)  

Tää on tälläistä, kun yrittää Lukaksen kanssa tehdä jotain. Tässä mulla oli meneillään jauhelihakeiton teko ja niiden kaikkien miljoonan juureksen kuorimiseen ja pilkkomiseen menee KAUAN. Ei, täältä ei saa valmiita juurespusseja pakastimesta vaan simppelin keiton tekeminen ei käy tuosta vaan.

Sophia ja kuudesluokkalainen kummi.

Olivian omakuva.

Mietteitä ensimmäisestä koulupäivästä

Me vanhemmat saatiin olla koululla ensimmäisenä koulupäivänä noin 30 minuuttia ja sen jälkeen alkoi jo ihan normaali opetus. Kyllä sitä kieltämättä mietti, että kuinka ne pärjää siellä ja muistavatko ne syödä lounaansa jne. Tytöt on ehkä maailman hitaimpia syömään ja vaikka kuinka ollaan opetettu ja hoputettu, niin se ruokaa eksyy sinne suuhun  todella verkkaiseen tahtiin. Mietinkin että mitenkä syöminen käy kun äiti ei ole hoputtamassa ja ympärillä on paljon uusia kavereita. Olivialla oli koko leipä syömättä, mutta melkein kaikki muu oli syöty. Sophia oli jyrsinyt vähän leipää ja syönyt melkein kaikki muut ruoat. Katsotaan miten käy tänään.

Tässä eilinen lounas.

Molemmilla oli ollut kiva ensimmäinen koulupäivä ja olivat innokkaita menemään uudestaan (niinkuin olisi muuta vaihtoehtoa). Kyselin kavereista ja molemmat nimesivät kolme eri lasta. Kaksosten äitinä olin tästä todella helpottunut, koska se tarkoittaa että he eivät ole nyhjänneet siellä yhdessä, vaan molemmat ovat touhunneet omia juttujaan ja saaneet omia kavereita. Tiesin kyllä, että he eivät ole toisistaan riippuvaisia vaan osaavat toimia myös ilman siskoa. Mutta ei sekään ihan itsestäänselvyys ole, kun he ovat viettäneet viisi vuotta yhdessä ja todella harvoin heitä on erotettu muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa. Koulun jälkeen odotin heitä parkkipaikalla ja he tulivat molemmat ulos luokasta omia matkojaan. Siitäkin olin ilahtunut :)

Ekan koulupäivän kunniaksi käytiin kahvilla Starbucksissa. Vaikka oli taas todella kuuma, niin istuimme pihalla. Visiitti oli melko pikainen, koska Lukas oli vähän eri mieltä kahvittelusta ja kitisi/itki koko kahvihetken ajan.

Illalla tein vielä tytöille kaksi kyselyä liittyen ensimmäiseen koulupäivään ja heidän lempiasioihin tällä hetkellä. Nämä kyselyt teen aina joka kouluvuoden alussa ja säästän ne heidän luettavakseen. Äidin iloksi heidän molempien ammattihaave on tällä hetkellä lääkäri :)

Tänään tiputin heidän koululle klo 7.40 ja jatkoin siitä itse suoraan kuntosalille spinningiin. En ennen tykännyt aamutreeneistä, mutta on se jotenkin hieno tunne kun sen on hoitanut pois alta.

Kouluun tutustumista ja ensimmäisen päivän aamu

Niin ne vuodet vierii ja tytöt lähti tänään kouluun. Viimeiset kaksi vuotta he ehtivät olemaan tässä kotosalla mun kanssa ja vaikka on ollut paljon vaiketa päiviä, niin tosi haikein fiiliksin lähetin heidät koulutielle. 

Kindergarten on ala-asteen ensimmäinen luokka, jonka aloittavien lapsien pitää täyttää 5 vuotta 2.9 mennessä. Tytöt ovat syntyneet heinäkuussa, joten he ovat sieltä nuorimmasta päästä. Tämä ikäsääntö vaihtelee osavaltioittain. Monet lapset ovat olleet ennen kindergartenia vuoden tai kaksi pre-schoolissa ja oppineet siellä paljon kaikenlaista. Meidänkin tytöt kävivät pre-schoolia muutaman kuukauden ajan 2x3h viikossa. Vaikka he olivat siellä niin vähän aikaa, niin he oppivat ihmeen paljon asioita. Käytän tässä englanninkielisiä termejä kindergarten ja pre-school, koska niille ei oikein ole vastinetta suomenkielessä.

Myönnän heti alkuun, että omat tietoni kindergartenista ovat sukulaisilta ja ystäviltä kuultujen ja luettujen juttujen varassa. Minulle on kuitenkin muodostunut se käsitys, että lapsilta odotetaan paljon jo kindergartenissa. He saavat läksyjä ja moni oppii lukemaan ja kirjoittamaan. Tässä on suuria kulttuurieroja ja niitä voi olla vaikea ymmärtää jos on asunut vain Suomessa. Amerikkalaiset ovat kaikenkaikkaan kunnianhimoisia ja ahkeria ihmisiä. Uskon, että he ovat edellämainitun laisia koska yhteiskunta toimii täällä hyvin erilailla kuin Suomessa. Ihmiset ovat valmiita tekemään enemmän oman ja lastensa menestyksen suhteen. Sen vuoksi täkäläiset laittavat lapsensa pre-schoolin ja koulun jälkeen vielä preppauskursseille ja mahdollisesti vielä kesälläkin opiskellaan. Lapset tutustutetaan aikaisin hyväntekeväisyystyöhön ja vapaaehtoishommiin, koska ne ovat tärkeitä jatko-opiskelupaikkaa ja stipendejä hakiessa. Tietysti kaikki eivät näin toimi ja sosioekonominen tausta on täällä valitettavan periytyvää. Tästä myös johtuu, että hyvillä alueilla on yleensä hyvän arvosanan saaavat koulut ja huonoilla alueilla arvosanat ovat huonompia.  Koulu saa arvosanan 1-10 riippuen siitä kuinka hyviä testituloksia sen oppilaat saavat. Arvosanan voi tarkistaa mm. great schools sivustolta. Sieltä selviää muutakin tietoa koulusta. Mm. kuinka prosenttia tyttöjä/poikia on koulussa ja jopa eri rodut on heitetty piirakkakaavioon. Laitan tähän kuvakaappauksen tyttöjen koulusta.  

Tyttöjen koulun arvosana on 9.

Sukupuoli jakauma.

Rodut piirakkakaaviossa :)

Mutta, sitten vähän kevyempää luettavaa :) Nimittäin kouluun valmistautumisesta ja ensimmäisen koulupäivän aamusta.

Kävimme tyttöjen kanssa ostamassa reput aiemmin kesällä.

Pinkki Sophian ja sininen Olivian.

Täällä on tapana, että perheet lahjoittavat kouluun tarvikkeita. Riippuu koulusta ja opettajasta minkälaisia toiveita heillä on. Tyttöjen opettajalla oli itseasiassa yllättävän lyhyt toivelista. Tässä kuva mitä ostettiin.

Reppujen lisäksi pieni koululainen tarvitsee mukaansa lounaan. En ollut itse kovin innoissani jokapäiväisestä lounaan pakkaamisesta, mutta toisaalta tekisinhän mä niille täällä kotonakin ollessa lounasta. Kirjoitin kaikki mahdolliset lounasideat paperille ja siitä on hyvä suunnitella monipuolisia ja vaihtelevia lounaita eri päiville. Koulussa on tarjolla myös lämmin lounas, mutta en tykkää ajatuksesta että tytöt söisi päivittäin pizza/nugetit/corndog tyylisiä ruokia. Näytti siltä, että melkein kaikilla oli oma lounas mukana.

Lounaat pakattuna. Nuo rasiat oli käteviä, sillä ne kiinnittyy allaolevaan kylmäkalleen.

Olin omilla pikkukätösilläni askarrellut aamua varten "first day on kindergarten" lappuset, jotka kädessä otettiin kuva omassa pihassa ennen kouluun lähtöä. Ajattelin tälläistä traditiota jatkaa sinne lukioon asti. Siitä jää kiva muisto jokaisen kouluvuoden aloituksesta. Kunhan tytöt pääsee koulusta niin, teen heille vielä kyselyn ensimmäisen päivän fiiliksistä ja ajattelin siitäkin tehdä tradition :) Mut tuntevat ajattelee varmaan, että kotiäitiys on sekoittanut sen pään. Hehe. No, kun jotain tehdään niin tehdään sitten kympillä.

Me vanhemmat pääsimme aamulla katsastamaan luokkahuonetta ja teimme pikku kierroksen kampuksella. Amerikkalaisista elokuvista tuttuun tyyliin täällä Kaliforniassa monet koulut koostuvat useammasta rakennuksesta ja luokkahuoneisiin mennään suoraan ulkoa. Tyttöjen luokassa oli repuille ja takeille paikat sisällä, mutta isommilla reput olivat naulakoissa pihalla. Takkeja ei täällä taideta tarvita vielä hetkeen kun lämpötilat ovat edelleen 40c kieppeillä (eilen 42c autonmittarissa).

Tyttöjen luokkahuone on tuossa takana vasemmalla.

Tässä odotellaan jonossa luokkaan menoa.

Jokaisella oli matolla oma nimetty paikka.

Tässä koko luokka. Yhteensä 24 oppilasta.

Kirjasto

Kirjasto

ATK-luokka.

Isompien oppilaiden reput pihalla.

Tässä mentiin tapaaman kutosluokkalaisia kummioppilaita.

Tässä hetken lapset pysyivät nätisti jonossa.

Koulupäivä alkaa klo 7.50 ja loppuu 14.20. Koulupäivää menee suurinpiirtein näin:

Sinne me ne sitten aamulla jätettiin ihan hyvillä mielin. Onni on, että molemmat tytöt on todella ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisia ja heidät oli helppo sinne jättää. Olivialla oli kauheasti kommentoitavaa ja kysyttävaa. Muutamat vanhemmat tuli kysymään, että onko se puhelias tyttö sun :) Taisin itse olla samanlainen höpöttäjä, ikiliikkuja lapsena. 

Tyttöjen reissu - Monterey Bay ja Big Sur

Jason piti tämän viikon lomaa ja me lähdettiin tyttöjen kanssa rannikolle, kun perheen miehet jäi kotiin. Tulimme siihen tulokseen, että loma on kaikille nautinnollisempi kun toinen jää vauvan kanssa kotiin. Olimme reissussa kolme yötä ja kyllä meillä olikin tosi hauskaa. Oikein itsekin ihmettelin, että kyllä ne tytöt on äkkiä kasvaneet hyviksi matkaseuralaisiksi.

Lähdimme matkaan sunnuntaina ja pysähdyimme matkalla Piilaaksossa perheen luona, jonka äidin tapasin Espoossa asuessa kaksosten fb-kirpparin kautta, he asuvat myös täällä Kaliforniassa muutaman vuoden ajan. He kävivät meillä kylässä aiemmin samalla viikolla, joten tapasimme jo toistamiseen viikon sisällä. Kyläily oli hyvä tauko autossa istumiseen ja tytöt pääsivät myös uimaan.

Montereyhin päästyämme asetuimme hotelliin ja pian sen jälkeen lähdimme tutkimaan kaupunkia ja kävimme illallisella. Illalliselta oli hyvä jatkaa Dennis the Menace (Ville Vallaton) leikkipuistoon ja purkamaan vähän energiaa. Illalla kävimme vielä kaikki uimassa hotellin altaassa.

Bahn Mi sliders.

Tytöillä Mac n cheese ja superhyvät coconutshrim rolls.

Tytöillä on välillä tälläisiä mielenkiintoisia poseerauksia.

Ville Vallaton puisto

Äiti otti kuvan, ennen kuin hyppäsi itsekin uimaan (Kyllä, olen se äiti joka hyppää päälteen altaseen ja huutaa samalla lapsiaan katsomaan. Hehe).

 Seuraavana aamuna suuntasimme Monterey Bayn akvaarioon. Sisäänpääsy oli suolaisen hintainen ja kustansi meiltä yhteensä $90 (40+25+25). Mutta akvaarion hienous kyllä kompensoi hintaa. Vietimme siellä neljä tuntia kierrellen. Iltapäivällä akvaariossa oli jo melkoinen väenpaljous ja parkkiaikakin oli loppumassa, joten päätimme lähteä myöhäiselle lounaalle.

Myöhemmin iltapäivällä lähdimme vielä rannalle. Monterey ei ole rannalla loikoilusta tykkäävälle kovin suositeltava paikka. Ensinnäkin Kalifornian rannikolla on aina aika viileä, ainakin verrattuna sisämaan lämpötiloihin. Meille sattui kummallisen hyvät kelit ja lämpötila huiteli siellä 22c kieppeillä. Toisekseen aallot ja virtaukset meressä on vaarallisia, eikä lapsia voi päästää yksin uimaan kovin monessa paikassa. Rannat ovatkin aika tyhjiä ja lähinnä surffareiden suosiossa.
Sellainen pieni poukama kuitenkin löytyi yhden paikallisen ystävän opastuksella ja sinne mekin suuntasimme.

Rannan jälkeen uitiin vielä altaassa :) 

Kolmantena päivänä ajoimme aamulla etelään alueella, jota kutsutaan Big Suriksi. Tuolla Big Surin alueella olisi paljonkin nähtävää ja suuntamme sinne varmasti uudelleen. Noin 30min Montereysta etelään pysähdyimme hetkeksi suositulla Bixby Bridgellä.

Jatkoimme matkaa Julia Pfeiffer Burns State Parkiin, joka oli varsinen kohteemme. Ensin kävimme katsomassa McWay falls, joka on siis pieni vesiputous joka laskee kauniiseen laguuniin. Näky oli kyllä yhtä kaunis kuin lukuisissa kuvissa, joita olen alueelta nähnyt.

Nähtyämme vesiputouksen ja laguunin lähdimme Ewoldsen trailille, joka on noin 8km pituinen vaellusreitti. Matkan varrella oli upeita maisemia, mutta myös aika lailla nousua (melkein 4km ylämäkeä). Vaellus oli tytöille ehkä vähän liian raskas, mutta tosi hienosti he sen vetivät eikä voi olla kuin ylpeä tytöistä koska kyllä 4km ylämäki tuntuu aikuisenkin jaloissa. Tässä kuvia matkan varrelta.

Vaelluksen jälkeen kävimme myöhäisellä lounalla todella kivassa paikassa nimeltä Nepanthe. Se oli rakennettu korkealle ja näkymät olivat henkeäsalpaavat.

Lähtöpäivänä kävime uimassa, kävelimme rantakadulla ja kävimme toistamiseen Denece the Menace puistossa. Kyllä meillä oli kiva ja onnistunut loma :)

Aamu-uinti

Satama

Turistirysä

Lounas.

Tältä Kalifornia oikeasti näyttää. LOL!!!