Veikka kävi kylässä

Veli kysyi, että teenkö oikein oman postauksen hänen visiitistään meille ja lupasin sellaisen vääntää :)
Vuotta nuorempi veljeni oli siis meillä käymässä kaksi viikkoa. Me muutimme perjantaina ja veli tuli seuraavana päivänä. Sanomattakin siis selvää, että meillä oli aika kiireiset kaksi viikkoa kun yritimme järjestellä ja laittaa uutta kotia ja samalla tietysti viettää aikaa ja näyttää paikkoja veljelle. 

Tässä muuttoauto edellisen talon edessä.

 Ja tässä puunataan uutta taloa edustuskuntoon :)

 Haettiin Olli veli San Franciscosta. Parasta reissussa oli tietysti lentokenttäjunalla ajelu.

Vihdoin se Olli tuli, kyllä sitä odotettiinkin.

Old Sacramento on kiva paikka ja siellä käytiin jätskillä ja käveltiin ympäriinsä.

Yksi hauskimmista päivistä oli kun lähdettiin Ollin kanssa muutaman tunnin ajomatkan päähän paikkaan nimeltä Moaning Cavern luola. Ryömimme ja kiipeilimme maan alla luolastossa kolmen tunnin ajan. Homma oli melko rankkaa, eikä sovi kovin huonokuntoisille tai ahtaanpaikankammoisille. Aukot josta ryömimme olivat tosi ahtaita ja välillä tuntui, ettei tuosta lävestä voi mahtua lävitse. Tässä poseeraataan seikkailun jälkeen. Samalla reissulla kävimme katsomassa jättimäisiä punapuita läheisessä luonnonpuistossa.

 Olli ehti myös tapaamaan osan ystävistäni sunnuntai grillailun merkeissä. Päivä oli ihanan lämmin ja lapset leikkivät vesipyssyillä.

Yhtenä päivänä käytiin fairytale townissa, jossa tytöt saivat hienot käsimaalaukset. 

Olli vei tyttärelleen tuliaisiksi Frozen juttuja Disney kaupasta. Tässä alla tytöt leikkimässä kyseisessä kaupassa.

Säät suosivat ja käytiin ystävän luona uimassa.

Mä niin tykkään tästä seudusta mihin me muutettiin. Tämäkin alla näkyvä upea ulkoilualue on 15 minuutin ajomatkan päässä meiltä. Tästä ihan läheltä alkaa Sierra vuoristo ja jo 30km päässä tästä meiltä voi olla lunta.

Olli matkan kohokohta oli varmasti lykkäillä tyttöjä näillä hervottoman kokoisilla ostoskärryillä. 

Ihan viimeiseksi lähdimme rannikolle Santa Cruziin kahdeksi yöksi. Emme olleet siellä aikaisemmin käyneet, mutta tykkäsin kyllä tosi paljon paikasta. Ranta oli kivan leveä ja sieltä löytyi mm paljon huvipuistolaitteita ja tietysti liian paljon hyvää syötävää. Olli kävi myös kokeilemassa surffausta opettajan johdolla. Viimeisenä iltana lasten nukkumaan mennessä lähdimme veljen kanssa "yksille". Arvaatte varmaan kuinka kävi - oltiin tappiin asti. Itse olin liikkeellä samoissa vaatteissa, jossa olin ollut koko päivän rannalla. Ei ollut kauhean hehkeä olo lähteä baariin, mutta extempore biletysreissut on kyllä hauskimpia ja tavattiin mukavia tyyppejä joiden kanssa juhlittiin. 

 Olli "people watching".

Lauantaina Jason lähti kotiin lasten kanssa ja me Ollin kanssa lähdimme San Franciscoon. Olimme yötä Fisherman wharfilla ja melko pikaiseen kierrettiin kaupungin nähtävyydet. Ollin lento lähti sunnuntai iltana ja kun olin heittänyt hänet kentälle ajelin kotiin. Oli ihanaa olla rauhassa hotellissa ja kävellä pitkin kaupunkia ihan aikuisessa seurassa. Tuli aika tarpeeseen tälle kotiäidille. On tämä meno meillä välillä aikamoista ja Ollikin ihmetteli, että miten tälläistä voi jaksaa päivästä toiseen :) Itse mietin kyllä välillä ihan samaa, hahaha.

Muuttotouhuja ja kuulumisia

Täytyy vähän petrata tämän blogin pitämisen kanssa. Tarkoitus ei alunperinkään ollut kirjoittaa jokapäivä, mutta hieman useammin kuin kahden kuukauden välein :) Mielenpäällä on monesti kivoja aiheita, mutta joskus on vaikea löytää aikaa tässä koneen äärellä istumiseen. Ajattelinkin nyt kirjoittaa mitä meillä oikein kuuluu.

Aloitimme oman talon etsimisen jo viime keväänä kun saimme Espoon asuntomme myytyä. Tuolloin emme kuitenkaan olleet vielä liikkeellä tositarkoituksella, vaan lähinnä kartoittamassa mitä meidän budjetilla on tarjolla. Sitten tuli muutto Alaskaan ja asunnonhaku jäi hetkeksi jäihin. Heti Alaskasta palattuamme aloimme juosta näytöissä. Täällä myös ostajalla on (yleensä) välittäjä. Ostajan agentti saa puolet myyjävälittäjän palkkiosta joka on 6% myyntisummasta. Valitsimme omaksi välittäjäksemme miehen, jonka tapasimme jo viime keväänä eräässä näytössä. Kaikille avoimia näyttöjä on vähemmän ja sen vuoksi taloja käydään katsomassa yleensä yhdessä oman välittäjän kanssa. Tähän asunnonosto kuvioon olisi kiva palata vielä tarkemmin eri blogipostauksessa, se nimittäin eroaa todella paljon Suomen käytännöstä. Kävimme katsomassa lähemmäs 50 taloa ja teimme kuusi tarjousta, ennenkuin seitsemäs tarjous tärppäsi. Täällä on nyt myyjän markkinat ja talot menevät nopeasti kaupaksi, eikä tinkivaraa juuri ole. Olemme siis tehneet vihdoin talokaupat ja ensi viikolla pääsemme muuttamaan!!! Tässä alla kuva talosta ulkoapäin, sisäkuvia tiedossa vähän myöhemmin. Talossa on neljä makuuhuonetta, kolme vessaa ja kokoa 226m2.

Talon oston myötä meille tulee myös paikkakunnan muutos. Olemme tähän asti asuneet Sacramentossa, mutta muutamme nyt läheiseen Rockliniin. Tästä meiltä on sinne noin puolentunnin matka. Sacramentossa on se hyvä puoli, että Jasonilla on ollut lyhyt työmatka, mutta siihen ne hyvät puolet sitten melkein jäävätkin. Rocklin on valittu Kalifornian parhaaksi kaupungiksi lapsiperheille ja koko maanlaajuisestikin se sai sijoituksen 13. Nämä USA:n kaupungit tuppaavat olemaan sellaisia, että ne parhaat alueet löytyy sieltä kauempaa (suburbs). Vaikka tämä meidän nykyinenkään alue ei ole mikään halpa, niin täällä liikkuu silti outoa porukkaa ja välillä sitä miettii, että missä ihmeessä sitä tulee asuttua.

Tytöillä on ensi viikolla viimeinen viikko preschoolissa, jossa he ovat käyneet lokakuusta alkaen 2x3h viikossa. Näiden kuukausien aikana he ovat oppineet aakkoset hyvin myös englanniksi ja kaikkea muutakin. Tuntuu, että he ovat kyllä todella valmiita ensi syksynä alkavaan eskariin.

Tässä tytöt leikkimässä Jake and the neverland pirates miekoillaan.

Lukaskin täytti jo puolivuotta. Hänen kanssaan on ollut aika vuoristorataa. Välillä on hyviä päiviä, jolloin hän on tyytyväinen, mutta sitten vähän liikaa päiviä kun hän vain itkee ja on tosi vaikea pitää tyytyväisenä. Viime viikolla hänellä todettiin korvatulehdus ja sai siihen antibiootit. Alkuviikko onkin mennyt tosi paljon paremmissa fiiliksissä kuin viimeiset pari viikkoa.

Tästä Lukas tykkäsi tänään. Olivian kanssa kiikkumassa.

Joulu Montanassa

Sain vähän noottia kun en ole hetkeen kirjoitellut tänne blogiin. Tarkoitus on ollut kirjoittaa kaikenlaista, mutta ei vain ole ollut oikein hyvää hetkeä  kirjoittaa. Jason on ollut työmatkoilla, joten iltasinkaan ei ole ollut sopivaa hetkeä kun tuo vauva kuitenkin vaatii aika paljon viihdytystä ja itkee heti kun lähden pois näköpiiristä. Joulusta on jo ikuisuus, mutta kirjoitain silti siitä koska meillä oli tosi kiva Joulu.

Me siis matkattiin Jouluksi Montanaan, jossa Jasonin vanhemmilla on talo. He eivät ole asuneet siellä vakituisesti melkein kymmeneen vuoteen, koska appiukon työt ovat olleet Latinalaisessa Amerikassa. Nyt kuitenkin koko perhe kokoontui yhteen Joulun viettoon. Jasonin perheessä on 6 lasta ja kaikki asuvat aika eripuolilla maata ja sen vuoksi kokoontumiset ovat melko harvassa. Tässä kartta hahmottamaan asiaa.

Merkitsin karttaan keltaisella missä kaikkialla Jasonin sisaruksia asuu. Guatemalakin mahtui samaan karttaan, vaikka on sinnekin lyhintä reittiä 5000km.

Me lähdimme taivaltamaan 1800km matkaa autolla. Reittimme kulki läpi Nevadan ja Idahon kohti Montanaa. Yötä me oltiin Idaho Fallsissa. Lähdimme matkaa lauantai aamuna klo 3 ja ajattelimme, että tytötkin jatkavat autossa uniaan. Turha luulo, sinnittelivät hereillä koko matkan vaikka dvd laitettiin päälle vasta kun matkaa oli taitettu 6 tuntia. Keli matkan varrella oli aika vaihtelevaa, mutta perille päästiin onnellisesti.

Maisemia matkan varrelta.

Maisemia matkan varrelta.

Välillä vähän jaloteltiin ja Lukaskin pääsi pois kaukalosta.

Perille päästyä me touhuttiin vaikka mitä. Mukavinta oli se, että tytöt pääsivät näkemään Texasissa asuvia serkkujaan ja tietysti isovanhempiaan. Pappa on varmasti tyttöjen suurin fani ja leikki koko viikon tyttöjen kanssa kaikenlaisia leikkejä. Tässä vähän kuvakoostetta viikon tapahtumista.

Serkukset lähtivät pihalle safarille.

 

Ja sitten tälläisissä asuissa.

Papan kanssa ilmakiväärillä ampumassa.

Aluksi oli vain pikku läntti lunta, mutta kyllä siinä silti sai lumilleikit aikaiseksi.

Miehet ja minä lähdettin vähän ampumaan, tässä osa meillä mukana olleista aseista.

Tässä (yritän) ampua ilmakiekkoa.

Sitten käsiaseella.

Lopuksi vielä puoliautomaattisella.

 Jouluaattona me käytiin hiihtämässä Red Lodgessa, joka on reilu tunti vuoristoon päin Billingsistä. Tämä oli tyttöjen eka kerta suksilla ja oli itselläkin vierähtänyt viime kerrasta useampi vuosi. Aika kaatuilua se oli tyttöjen kanssa, varsinkin kun latu oli vähän turhan jäinen ja suksissa liian vähän pitoa. Mutta, hauska kokemus kuitenkin.

Hiihtämisen jälkeen käytiin syömässä.

Pukki oli varmaan kuullut, että talossa on suomalaisia lapsia ja tuli käymään aattoiltana ja toi jokaiselle lapselle yhdet lahjat.

Tytöt sai Jake and the neverland pirates miekat.

 Joulupäivän aamuna avattiin lahjoja ja myöhemmin koristeltiin pipareita ja mä tein joulutorttuja ja riisipuuroa. Tortut ja puuro saivat suuren suosion ja mm. tyttöjen 2-v serkku otti puuroa 3 kertaa lisää :) Lapset esittivät mummon johdatuksella Jouluevenkeliumin. Lumessakin päästiin leikkimään, sillä Joulupäivän vastaisena yönä satoi paljon lunta.

Olivia koristelee.

Sophia koristelee.

Joulutortut.

 Joulupäivänä lapset esittivät mummon johdatuksella Jouluevankeliumin.

Jouluevankeliumi.

Lukas oli kovasti mielissään tästä lahjastansa.

Yes! Vihdoinkin lunta. Tytöt on olleet 2-vuotiaita kun ovat viimeksi leikkineet lumessa, joten eivät siitä enää mitään muista. Aika hienoa oli siis Kalifornian lapselle päästä lumeen leikkimään.

Ryhmäkuva.

 Yhtenä päivän pappa veti meitä renkaalla vanhalla pickupilla. Se vasta hauska leikki olikin ja kierroksia ajettiin melkoisen monta.

Työt välillä apukuskeina.

Renkaan kyydissä Olivia.

Tämä on niin hauska kuva Sophiasta. Taisi vähän nauttia kyydistä.

Kotimatkalle lähdettiin haikeissa tunnelmissa, kun ei tiedetä että koska taas tavataan. Joulunvietto oli kuitenkin onnistunut ja juuri sellainen kuin toivoinkin. Olen nimittäin aina toivonut, että pääsisin viettämään Joulua isolla porukalla.

Välillä sai ajaa kieli keskellä suuta kun kesärenkailla oltiin liikenteessä.

Lounasta ja vähän uhkapelejä Nevassa.

Welcome to California! Tästä on enää pari tuntia kotiin.

Laukkuhaaste

Yksis Tahdon asiat blogista haastoi mut kertomaan käsilaukkuni sisällöstä. Kukaan ei taida olla kovin yllättynyt jos kerron, että mun olkapäällä kiikkuu yleensä hoitolaukku.

Mun mielestä hoitolaukku saa olla mahdollisimman simppeli ja huomiotaherättämätön. Sen pitää olla myös sellainen, että mieskin voi sitä tarpeentullen kantaa. Täällä Jenkeissä oli tarjolla hoitolaukkuja kaikenlaisilla kuoseilla ja aika monet niistä oli aika selvästi suunnattu joko tyttövauvan tai poikavauvan äidille. Mä en ymmärrä miksi hoitolaukun pitäisi olla vauvamainen ja lapsellinen, vaikka siellä kannetaankin pääasiassa sen lapsen tavaroita. Päädyin ostamaan Skiphopin harmaan laukun, koska se oli mielestäni kivan näköinen,  käytännöllinen ja vielä kohtuu hintainenkin. 

Laukku on siis tämän näköinen. Siinä on edessä tuollainen pikkulaukku, joka on kiinni vetoketjulla.  Se on kätevä, koska jos menee vaikka vaihtamaan vaippaa niin ei tarvi raahata koko isoa laukkua mukana. Pikkulaukussa on aina alusta, pari vaippaa ja kosteuspyyhkeet.

Kosteuspyyhkeitä, alusta, vaippoja, harso ja ruokalappu.

Vaihtovaatteet ja korviketarvikkeet jos ei ole omaa maitoa mukana.

Käsidesiä ja myslipatukka tyttöjä varten.

Mahtuu sinne laukkuun muutama munkin tavara. Aurinkolasit on käytössä melkein päivittäin täällä Kaliforniassa. Kännykkä ja lompakko kulkevat luonnollisesti mukana. Lisäksi mulla on usein mukana meikkilaukku, jossa on ainakin puuteri, huulipuna ja kajal. Mä kuulun niihin naisiin, jotka ei poistu kotoa ilman meikkiä :)