Pohdintaa

Suomi ja USA ovat molemmat länsimaita ja noin äkkiseltään voisi kuvitella ettei meillä ole kovasti kulttuurieroja. USA on kuitenkin valtavan kokoinen maa ja tänne mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa.

Omahassa, Nebraskassa jossa olin vaihto-oppilaana oli sellaista perusamerikkalaista meininkiä. Nebraskan 1,8 miljoonasta asukkaasta 89,9 % on Yhdysvaltojen väestönlaskennassa valkoihoisiksi luokiteltuja eli sellaisia, joiden tausta on Euroopassa, Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa.

Kaliforniassa asukkaita on noin 38 miljoonaa. Väestönlaskennan mukaan Kaliforniassa ei ole selkeää enemmistöryhmää. Espanjaa puhuvia on noin kolmannes, muita merkittäviä ryhmiä ovat aasialaiset, mustat ja intiaanit. Espanjan puhujien ennustetaan olevan enemmistönä vuoteen 2040 mennessä.
Täällä Sacramentossa on asukkaita vajaa 470'000, joista valkoisia on 34,5% (Vuonna 1970 luku oli 71,4%). On siis sanomattakin selvää, että muualta tulleet ovat muokanneet kulttuuria täällä Kaliforniassa. Suomessa on se yksi kulttuuri, toki jotain pieniä eroavaisuuksia etelän ja pohjoisen,  idän ja lännen välillä. Täällä Kaliforniassa on varmasti kymmeniä kulttuureja, joilla kaikilla omat tapansa ja perinteensä, puhumattakaan uskonnoista.

USA:ssa, kuten Suomessa, kaikki eivät ole samanarvoisessa asemassa. Täällä perhetausta ja asuinalue määrittelee jo hyvin pitkälle sen, minkälainen tulevaisuus henkilöllä tulee olemaan. Asuinalue on tärkeä, koska alueelta kerätyillä kiinteistöveroilla katetaan koulujen kuluja. Jokaisella koululla on arvosana (1-10) riippuen siitä minkälaisia tuloksia oppilaat ovat saaneet kokeissa. Hyvillä alueilla koulujen arvosanat ovat yleensä 8-10 ja muilla alueilla sitten huonompia.

Tässä Sacramenton alueella on kaupunki nimeltä Granite Bay. Katselin netistä, että tuon alueen kouluilla oli miltei poikkeuksetta todella hyvät arvosanat. Päätimme lähteä ajelemaan ja katsomaan minkälainen paikka tuo Granite Bay on. Ajelun anti jäi aika vähäiseksi, sillä alueella oli gated community toisensa jälkeen, ja tyydyimme katselemaan taloja aitojen toiselta puolelta.
Nähtiin me onneksi muutama talo vähän lähempääkin ja samalla saatiin ihaille niiden talojen pihassa kasvavia viinitarhoja. Ei ollenkaan pöllömpää, että viinit tulee omalta takapihalta.
Yritin etsiä netistä tietoa, siitä kuinka monet asuvat aidatuilla alueille (gated communities). Vastausta en kuitenkaan löytänyt. Muistelen kuitenkin, että erään laadukkaan reality-ohjelman (OC:n täydelliset naiset) alkuspiikeissä sanottiin, että yli 8 miljoonaa asukasta asuu aidatuilla alueilla. Suurin osa heistä taitaa olla Kaliforniassa ja Floridassa. Tässä meidänkin alueella on aidattu alue. Talot näyttävät ihan samanlaisilta kuin muutkin talot tässä alueella, mutta heillä on siellä aitojen takana mm. klubirakennus, jossa kaikenlaista tekemistä asukkaille. Tämäkin suuntaus kertoo jokatapauksessa Amerikkalaisen yhteiskunnan eriarvoistumisesta. Aidat kertovat aina siitä, että jollain on mahdollisuus olla siellä sisällä ja toiset jäävät ulkopuolelle.
 

Tuolla taka-alalla näkyy rypäleviljelmiä

Kaliforniassa itselleni vaikeinta on ollut tottua siihen, että täällä on suhteellisen paljon kodittomia. Mukavat kelit varmasti tuovat heitä tänne muualtakin Yhdysvalloista. Luin lehdestä joku aika sitten, että Sacramentossa kuolee yksi koditon joka viikko. Täällä tuntuu olevan vapaallajalalla myös paljon mielenterveyshäiriöistä kärsiviä. Jason oli ensimmäiset pari kuukautta töissä keskustassa ja kertoi minulle päivittäin kohtaamisista kodittomien ja "hullujen" kanssa. Suurinosa mielenterveyshäiriöistä kärsivistä tuntuu olevan ihan harmittomia, mutta mistäs sitä ikinä tietää jos niillä napsahtaa päässä jotain. Täällä on myös monessa kadunkulmassa kerjäläisiä pyytämässä rahaa, milloin lapsilleen, milloin kaljaan. Minulta on tultu kerjäämään rahaa jopa kaupassa ja useammin kuin kerran kaupan parkkipaikalla. Kuulostaa ehkä vähän eri Amerikalta kuin minkälainen kuva annetaan telkkarissa. Köyhyys on täällä todellista. Se ei ole samanlaista köyhyyttä kuin mistä Suomessa valitetaan. Täällä yhteiskunta ei pelasta jokaista yksilöä. Jokainen on oman onnensa seppä. Tälläisenä keskiluokkaisena täällä on ihan kiva asua ja olla, mutta köyhänä kyllä palaisin äkkiä takaisin Suomeen.

Loppuun vähän sekalaisia kuvia. 

Kodittomien telttoja. Kuva lainattu.

Intialaisia miehiä kokoontumassa meidän lähipuistossa.

Tytöt menivät istumaan tälläisen Intialaisen pariskunnan syliin :)

Muutama viikko sitten tytöille laitettiin korvikset. Tässä Olivia.

Sophia

Käytiin myös ekaa kertaa leffassa. Tämä oli meille suuri saavutus, koska tytöt eivät ole kiinnostuneet telkkariohjelmista kuin vasta muutaman kuukauden ajan. Popcornit toimivat hyvänä viihdytyksenä.