Viininmaistelua Napa Valleyssa ja omenoita Apple Hillsillä

Mun äiti tuli tänne vähän yli viikko sitten ja on kaiken kaikkiaan kolme viikkoa. Eilen lauantaina suuntasimme kahdestaan kohti Napa Valleyta ja sen viinitiloja. Napa Valleyssa on viljelty viinirypäleitä viinintekemistä varten jo 1800-luvulta alkaen, mutta ns. premium viinien tuotanto on alkanut vasta 1960-luvulla. Olin varannut meille paikat esittelykierrokselle Robert Mondavi nimiselle tilalle. Tila oli todella kaunis (niinkuin melkein kaikki muutkin viinitilat Napa Valleyssa). Olen ihan noviisi kaikessa viiniin liittyvässä, koska en ole innokas viininjuoja. Kierros oli kuitenkin opettavainen ja todella mielenkiintoinen.

Sisääntulo Mondavi tilalle.

Poseerausta

Rypäleitä.

Nämä rypäleet oli jätetty vain turisteille nähtäväksi. Sadonkorjuu oli jo tältä vuodelta ohi.

Niin kauniita maisemia.

Viinitiloilla kasvaa ruusuja hyvästä syystä, sillä niistä huomaa yleensä ensimmäisenä jos ilmassa on hometta ja näin ollen siihen voidaan reagoida ennenkuin rypälepensaat kärsivät tilanteesta.

Tammitynnyreitä.

Tammitynnyrit.

Tässä on valmistumassa viiniä.

Nämä viinit on laitettu tynnyreihin 2013.

Esite ja lasit maistelua varten.

Opas selitti niin innoisaan viininmaistelusta, että kännykkäkamera ei pysynyt vauhdissa mukana.

Kävimme myös toisella tilalla nimeltä Castello Di Amorosa, mutta siellä oli niin paljon porukkaa että en edes ottanut valokuvia. Tässä kuitenkin netistä otettu kuva tilalta, aika komean näköinen eikö?

Tilojen jälkeen suuntasimme Napan kaupunkiin syömään. Siellä oli muutama kuukausi sitten maanjäristys ja niitä jälkiä siellä korjailtiin yhä. Tässä muutama kuva.

Napan jälkeen kävimme vielä Outlet ostoksilla ja kotona oltiin sopivasti lasten nukkumaanmenon aikoihin :)

Tänään aamupäivällä lähdimme noin tunnin ajomatkan päähän Placervilleen, jossa on Apple Hills niminen alue. Siellä on monta kymmentä omenatilaa ja myös joitakin viini- ja joulukuusitiloja. Emme olleet ainoita, jotka olivat saaneet päähänsä lähteä sinne sunnuntaita viettämään, nimittäin ruuhkat olivat aika kamalat. Poikkesimme usemalla tilalla, koska kaikki paikat olivat niin kivan näköisiä.

Tänne poikettiin ensimmäisenä.

Halloween juttuja.

Äiti bussikuskina ja lapset kyydissä.

Täytyy jonkun tuo perheen pieninkin välillä syöttää.

Olivia hyppimässä.

Molemmat teki voltteja. Tässä Sophia.

Kurpitsoja.

Nämä sokkelot on tyttöjen suosikkeja.

Posetusta. Tiia ja Mersia jos luette, niin check out the shoes :) Still going strong.

Olihan siellä niitä omenoitakin.

Toinen tila.

Amerikkalais/Saksalainen ravintola.

Täällä kasvaa viinirypäleitä ja joulukuusia.

Torimeininkiä.

Tiesittekö että ruusukaalit kasvavat näin?

Täältä lähti mukaan vihanneksia ja hedelmiä.

Tälläinen omenapiirakka tarttui myös matkaan.

Kaikenlaisia herkkuja myytävänä.

Halloween tunnelmia ja vähän muutakin

Huh, huh kuinka kiirettä on pitänyt kolmen lapsen kanssa. Kiire on tosin ihan itse aiheutettua, koska olen tälläinen perfektionisti joka ei halua tehdä mitään vähän sinne päin (ja muutenkin haalin aina itselleni kaikkea tekemistä). Vauvan hoito on kyllä kauhean aikaavievää hommaa, vaikka niitä on vain yksi tällä kertaa. Tytöt on olleet edelleen hyviä apureita, mutta he pyrkivät pitämään huolen siitä, että annan myös heille huomiota. Meillä on edellisen viikon aikana nähty sellaista käyttäytymistä, jota odottaisi kaksivuotiailta. Muun muassa käyty jauhopussilla, täytetty puistossa juoma-allas ruoholla ja lukuisia muita juttuja. Yritän parhaani olla menettämättä hermoja, mutta monesti aika huonolla menestyksellä. 

Alkuviikosta käväsin myös sairaalassa. En mene yksityiskohtiin, mutta olin erinäisten oireiden vuoksi soittanut lääkäriin jo muutamaan kertaan. Vihdoin sain ajan tulla tarkistuttamaan tilanne ja selvisi, että kohtuun oli jäänyt istukkaa. Lääkäri sai yhden palan pois, mutta lähetti minut sairaalaan kaavintaan. Pääsin sisälle onneksi nopeasti ja nukutuksessa sitten poistivat loputkin istukan palat ja pääsin heti herättyäni kotiin.

Minä ja Lukas 1kk

Lukas 1kk

Me ollaan Alaskan keikan jälkeen pikkuhiljaa palailtu normaali arkeen. Tytöt palasivat voimisteluun ja pääsivät nyt seuraavaan ryhmään, jossa tehdään jo isompien juttuja ja he ovat tykänneet siitä tosi paljon. Lisäksi he aloittivat preschoolissa kahtena iltapäivänä viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Preschool valmistaa heitä ensi syksynä alkavaa koulua varten. He ovat kyllä menneet preschooliin tosi innoissaan. Viime viikolla siellä oli varainkeruu pyöräilytapahtuma, otin siitä pihasta muutaman kuvan.

 

Voimistelupaikan ulkopuolella.

Halloween lähestyy ja tänään kävimme eräällä Pumpkin patchilla. Pumpkin patchit ovat kurpitsatiloja ja niissä on kurpitsojen lisäksi kaikenlaista muutakin näkemistä ja tekemistä. Tämän päiväinen paikka oli aika simppeli, koska siellä oli kurpitsojen lisäksi vain heinä- ja maissisokkelot ja traktoriajelu. Tässä Halloweenin alla on onneksi aikaa vielä katsastaa muitakin paikkoja. Me ostettiin vasta muutama pikkukurpitsa ja sitten vasta myöhemmin isommat kaiverrettavaksi.

Heinäpaalisokkelo

Maissisokkelo

Traktoriajelulla

Traktoriajelulla

Näin ne hommat hoituu suomalaiselta emännältä.

No joo, ei nyt mikään maailman hienoin asetelma.

Good bye Alaska

Me palattiin Sacramentoon viikko sitten lauantaina. Viimeiset päivät eivät menneet ihan suunnitellusti, koska sain pahan rintatulehduksen. Tulehdus alkoi tiistai-iltana ja sinä ensimmäisenä yönä kuumetta oli 40c. Aamulla soitin lääkärille, joka onneksi lähetti antibioottireseptin suoraan apteekkiin ja Jason kävi sen ennen töitä hakemassa. Keskiviikko meni kotona maatessa ja kuumeen sahatessa 37 ja 40 väliä. Seuraavana yönä olin myös tosi kipeä ja torstai aamupäivänä piti viedä Lukas 2vk tarkastukseen ja koska Jason oli töissä niin sinne lääkäriin piti raahautua kolmen lapsen kanssa. Kun pääsimme kotiin olin niin kipeä, että oli pakko soittaa lääkäriin uudestaan. Lääkärin määräyksestä lähdin ensiapuun, jossa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että minun tulee jatkaa saamani antibiootin ottamista ja odottaa vielä päivä. Meillä oli lennot perjantaille, mutta torstaina siirsimme ne lauantaille, koska meillä ollut edes tavarat pakattuna ja minä ihan kanttuvei. Perjantaina olo olikin jo sitten parempi ja saatiin pakattua ja lauantaina suoriuduttiin lentokentälle. Ensimmäinen lento oli ihan täynnä ja vielä koneeseen mennessä meillä ei ollut vierekkäisiä paikkoja, onneksi sumplaus kuitenkin onnistui ja minä ja Lukas istuttiin vierekkäin ja Jason tyttöjen kanssa. Toisella lennolla mä istuin Lukaksen ja Olivian kanssa. Rintapumppu kulki matkassa ja ennen lentoja pumppasin Lukakselle matkaevästä.

Valmiina lähtöön

Mun travelbuddy

Meidän toinen lento tehtiin näin hienolla lentokoneella

Finally home...karsee määrä tavaraa.

Palaan tässä vielä ajassa muutaman viikon taaksepäin. Meidän viimeisenä viikonloppuna kävimme pienellä patikointi reissulla Jasonin työkavereiden kanssa. Kaksi työkavereista on Intialaisia ja he ihmettelivät kuinka mä voin olla liikkeellä 10 päivän ikäisen vauvan kanssa ja kaikenlisäksi vielä patikoimassa :) Intiassa kuulemma äiti ei lähde vauvan kanssa kotoa pois ensimmäiseen kolmeen kuukauteen. Lukas kulki mukana rintarepussa ja pääsi mun kanssa jopa sellaiseen käsikäyttöiseen vaijerihissiin, jolla ylitettiin joki. Oli ihana kävellä raittiissa ilmassa ja kauniissa maisemissa.

Tässä vaijerihissin toinen pää.

Vaijerihissi.

Jason ja Olivia hississä.

Maisemia hissistä.

Siellä se beibi kulki ihan hyvin rintarepussa.

Alaskassa oli kiva viettää muutama kuukausi, mutta kyllä kotonakin on taas mukava olla. Täällä on omat tavarat ja paljon tilaa. En myöskään pistä pahakseni näitä lämpöisiä kelejä kun lämpömittari kohoaa 30c kieppeille ja välillä vähän ylikin.

Eiks niin, että suomalaiset lapset nukkuvat päikkärit pihalla.

Kesävaatteillekin tuli onneksi käyttöä.